Tiltu ja Lettu seikkailevat Taru Viinikaisen lastenkirjasarjassa.

Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, uskoa itseen, tekstien uudelleen muokkausta, kannustavia viestejä ja läheisiä – näitä kaikkia on tarvittu paljon ennen kuin Taru Viinikainen on päässyt tilanteeseen, jossa on tänään.

– Inspiraation odottaminen on mahdotonta, aikarako on käytettävä ja muu elämä tapahtuu siinä samassa keittiön pöydän ympärillä, kertoo lastenkirjailija ajan riittävyydestä arjessa.

– Lasten treeniajatkin kirjoitan, aika on kortilla, muita harrastuksia ei ole kuin koiran kanssa ulkoileminen. Penni on minulle hyvin tärkeä, myös kirjoitusseurana. Elämä on täyttä ilmankin, hän vakuuttaa ja se on helppo uskoa.

Opettaja-lehden pakinat ja Itä-Hämeen kolumnit ovat jääneet ja tilalle on syntynyt lastenkirjasarja Tiltu ja Lettu sekä Lukupalat -sarjan kaksi osaa Nepparista. Uusin Neppari ja Pupukahvila ilmestyy helmikuussa.
Taru Viinikainen on ammatiltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Heinolan lukiossa. Tiltu ja Lettu – Leikkimökin asukas oli hänen esikoisteoksensa vuonna 2017, jonka jälkeen on tullut neljä hauskaa kirjaa lisää kahdesta sisaruksesta ja heidän puutarhatontustaan pertinjuntista. Lukemaan opetteleville tarkoitetussa Lukupalat-sarjassa tutustutaan pupunkorviin pukeutuvaan Neppari-tyttöön, jonka haaveissa on oma pupu. Molempia kustantaa WSOY.

Lastenkirjoissa on tärkeää myös kuvitus.

Oili Kokkonen on kuvittaja ja taidekäsityöläinen. Hänen kuvituksensa on käsin tehty akvarelleilla ja puuväreillä toteutettu sekatekniikka ja se on romanttinen, herkkä ja suloinen, juuri sopiva Tiltun ja Letun maailmaan. Toki itselläni oli jonkinlainen tunnelma päässäni, joka mukaili satukirjaperinnettä, ja tämä iski siihen hienosti, muistelee Taru Viinikainen ensimmäisiä kuvituksia.
– Kirjoissa seikkailevien sisarusten ikä on syntynyt ehkä omien tyttöjen vaikutuspiirissä. Lapsen luontainen näkökulma on ollut itselleni ominaista aina, nimenomaan lapsille kirjoittaminen on se mitä haluan tehdä, minun ”genreni”, hän vakuuttaa.

Ei pidä luovuttaa

Ensimmäisestä kustantajan ”tästä voisimme aloittaa yhteistyön” -puhelusta kului 1,5 vuotta ennen kuin ensimmäinen kirja ilmestyi. Perheen sisällä kehittyi jo ’kustantaja soittaa’ -vitsi, joten tunnemyrsky oli valtava, kun asia vihdoin toteutui.

Taru Viinikainen kertoo kirjoittaneensa aina. Jo lapsena syntyi tieto- ja vitsikirjoja kertomusten rinnalle. Näytelmä koulukiusatusta Kalevista pääsi jopa näyttämölle asti alakoulussa. Tavoitteellisemman kirjoittamisen alkusysäys oli Joensuun yliopiston ainejärjestön kirjoituskilpailun voittamisen perusteluissa kirjatut kannustavat sanat. Väitöskirjan jälkeen energiaa vapautui ja teki mieli kirjoittaa jotain aivan muuta, toista ääripäätä, nonsensea eli päätöntä menoa. Se ei kuitenkaan aiheuttanut muuta vastakaikua kustantajissa kuin jälleen kerran kannustavia sanoja.

– Pitäisikö olla jotain maltillisempaa, ajatteli Taru.

– Ja niinhän se ajatus leikkimökin asukkaasta syntyi, kun oman talon pihapiiriin rakennettiin leikkimökki. Mutta kannustuksena kaikille kirjoittajille, kannattaa yrittää ja uskoa eikä saa luovuttaa, vaikka menisi muutamia vuosiakin ennen sopivaa kustantajaa. Monta kertaa olisin voinut luovuttaa, Taru myöntää.

Halu saada lapset lukemaan

Lehtorin työssään Taru Viinikainen on huomannut, että sama kilpailu on lapsilla kuin aikuisillakin eli kilpailu vapaa-ajasta.

– Toiset lukee tosi paljon, toiset vaan sen, jonka opettaja pyytää. Jokainen kirja ei kiinnosta, ei itseäkään, mutta kysymys on siitä, miten kannustaa etsimään itselle kiinnostavaa luettavaa.

– Äänikirjat ja esikuvat ovat hyvä lisäkannustin. Tubettajat ovat isossa roolissa tässäkin. Tai muut suositut henkilöt kuten esimerkiksi jääkiekkomaalivahti Kevin Lankisen luotsaama Lankisen lukupiiri. Myös perheiden yhteinen juttu, josta vanhempi ja lapsi innostuvat ja nauttivat yhdessä, on tärkeää. Ihan pienelle lapselle oma kirja voi olla myös tärkeä tavara, ja osoitus siitä, että olen lukenut ihan kokonaisen kirjan!

Ilmainen kirjastolaitos – mikä lahja ja mahdollisuus!

Kirjastoissa tehdään valtavan hienoa työtä. On lukudiplomit ja leikkimaailmat, joista jälkimmäisestä myös Tiltu ja Lettu ovat saaneet omansa. Heinolan liikuntapalvelujen hankkeella kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi on toteutettu aakkoslorutauluja, jotka ovat osa Tiltun ja Letun lukuleikkimaailmaa Heinolan kaupungin kirjastossa. Aakkostauluja löytyy Sepänniemen luontopolulta, Tommola-talon lähimaastosta sekä Kirkonkylän liikuntahallin takametsästä. Kaikissa paikoissa on neljä aakkoslorutaulua.

– Heinola on kotikaupunkini sanan varsinaisessa merkityksessä. Myös mies on täältä ja vanhemmat asuvat täällä. Joensuu valikoitui opiskelupaikkakunnaksi, koska sekä minulle että miehelle järjestyi opiskelupaikka sieltä. Onnellista on, että töitä löytyi Heinolasta molemmille, Viinikainen kertoo.

– Nyt tekeillä oleva käsikirjoitus on arvoitus itsellekin mitä tulee. On ihanaa ja palkitsevaa olla toisessa maailmassa, perata, kaivella ja luoda; kirjoittaminen on pitkä prosessi. Syntymässä on laajempi, ehkä hieman vanhemmille lapsille tarkoitettu kirja, jossa käsitellään myös ikäviä teemoja ja niistä selviytymistä, raottaa Viinikainen tekeillä olevaa käsikirjoitustaan.

FAKTA

Ikä ja kotipaikka: 38 v. Heinola.
Ammatti: lehtori, lastenkirjailija.
Koulutus: filosofian tohtori.
Perhe: mies, kaksi kouluikäistä lasta, koira.
Motto: ”Elä koura avoinna linnunpoikasille.” – Lars Huldén

Teksti ja kuvat: Jetta Kuitunen

Jaa tämä:
Kategoria: Kuukauden vieras