Jokaisella jalostajalla on Pertti Matikaisen mukaan omat makunsa tuotteissaan. Tämän takia yhteistuotanto ei onnistu.
Dorrit-Tuotteet Oy löysi markkinaraon, joka on pysynyt.
Puhtaus on sana, joka korostuu Dorrit-Tuotteet Oy:n toimitusjohtajan Pertti Matikaisen puheessa toistuvasti.
Maankuulun kalanjalostajan tiukkoihin periaatteisiin kuuluu myös itse kehitetyt tuotteet, jotka erottautuvat tarpeeksi paljon massatuotteista.
-Viimeksi kehittelin lakritsin ja loimulohen yhdistelmää, mutta siitä en vielä saanut toimivaa, naurahtaa Pertti Matikainen.
Dorritin ykköstuote on perustamisvuodesta 1993 lähtien ollut kylmä- ja lämminsavulohi sekä graavilohi. Niillä aukesivat myös presidentinlinnan ovet, kun tuttava siirtyi linnanvoudin alaiseksi keittiöpäälliköksi.
-Presidentti Martti Ahtisaari teki runsaasti ulkomaanmatkoja ja lähes kaikille matkoille tilattiin monenlaisia kalatuotteita. Niiden valmistamiseen kului niin runsaasti aikaa, että tuskin enää suostuisin niitä tekemään, Matikainen tuumii.
Luonnollisesti Dorritin tuotteet löysivät tiensä myös tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuuteen, jonne on kerätty maakunnista monenlaisia herkkuja ja erikoisuuksia. Dorritin tuotteiden tilaus jatkui myös Tarja Halosen aikana ja parina ensimmäisenä Sauli Niinistön presidenttivuotena. Kutsu linnanjuhliin tipahti postilaatikkoon vuonna 2011.
-Se oli hieno hetki, toteaa Matikainen.
Laadusta tinkimättä
Dorritilla on useita satoja vakioasiakkaita. He tuottavat pääosan vuosittaisesta noin 200.000 euron liikevaihdosta. Peräti 25 prosenttia euroista kilahtaa kassaan joulumyynnin aikana. Piikin normaaliin perjantai- tai lauantaimyyntiin tuovat myös pääsiäinen ja juhannus sekä koulujen päättäjäisjuhlapäivät. Kesäisin kalakaupalle tulevat myös pääosin pääkaupunkiseudulta Päijät-Hämeeseen saapuvat mökkiläiset.
Dorrit valmistaa tuotteet Heinolan myymälän yhteydessä sijaitsevassa savustamossa. Tärkeimmän raaka-aineen eli lohen Pertti Matikainen on ostanut jo useamman vuoden ajan Uudestakaupungista, jossa kalat on fileoitu ja ruodot nypitty pois.
– Vain parhaat ja valikoidut raaka-aineet kelpuutamme jalostukseen, toteaa Matikainen.
Savustettavat ja graavikalat Dorrit kuivasuolaa puhtaalla, lisäaineettomalla merisuolalla. Pitkää savustusaikaa, jopa kolme vuorokautta, käyttäen kylmäsavulohi (linnanlohi) saa oman pikantin arominsa tammi- ja pyökkipuun hyväilemästä savusta.
Savustuksen aikana kaloista haihtuu huomattava määrä nestettä, ja fileet tulevat kiinteämmiksi ja hyvin säilyviksi. Noin vuorokauden ”tekeentymisen” jälkeen savustetut fileet viipaloidaan koneellisesti ja pakataan asiakkaiden toiveiden mukaan.
Monenlaisia virityksiä
Pertti Matkainen aloitti yrittäjäuransa 24-vuotiaana Tampereella, jossa hän osti ravintolan. Monien vaiheiden jälkeen hän päätti siirtää Olkihatuksi nimetyn ravintolan kotikaupunki Heinolaan, josta tilat löytyivät Kauppakadulta.
Olkihatun myytyään Matikainen perusti Kymenvirran rantaan kahvila Tyyrpuurin.
-Kiinnostus kalan jalostukseen syntyi ravintolatyön ohessa. Jalostustyön alku oli vauhdikasta, sillä vuosina 1994-96 veimme joulukalaa etenkin Ranskaan ja Saksaan. Ranskan vienti kuulosti lupaavalta, mutta tyssäsi lopulta siihen, että lähetyksen ehtiminen Lyoniin epäonnistui Finnairin töppäysten takia, harmittelee Matikainen.
Kotimaahan toimitukset hoituivat kolmioon Helsinki-Tampere-Heinola vuodesta 1993 aina vuoteen 2008 mutkattomasti. Heilan käynnistyttyä Matilainen päätti keskittää myynnin sen kautta, mutta työmäärän kasvu kävi selän päälle ja mies joutui kirurgin veitsen kohteeksi.
-Selkävammasta toivuttua olemme toimineet vain omissa tiloissa, josta muutama pitopalvelu hakee tuotteitamme ja viime aikoina olemme pitäneet kauppaa auki vain perjantaina ja lauantaina. Alkuviikon valmistamme tuotteita myyntiin, selvittää Matikainen.
Pienimuotoinen toimita sopii eläkepäiviä jo viettävälle Pertti Matikaiselle hyvin. Laajempi kaupanteko vaatisi hurjan paljon enemmän aikaa ja panostuksia.
-En minä puhelimessa pysty myymään kaloja. Asiakas vaatii tällä alalla aina maistiaisia, toteaa Pertti Matikainen.
Myynnin kohteena onkin oman asiakaspiirin lisäksi vain pitopalvelut ja muut satunnaiset herkkukauppojen ja -ravintoloiden omistajat. Isompiin ympyröihin ei kannata edes haaveilla, sillä tarvittavia kilomääriä ei pienyritys pysty millään toimittamaan.
Teksti ja kuvat: Jari Niemi HU
