Kevät on luontoa tarkkaileville kiireistä aikaa. Valon lisääntyminen, ilmojen lämpeneminen ja maan paljastuminen lumen alta yhdessä muuttolintujen paluun kanssa takaa ainakin lintubongareille aikaisia herätyksiä. Muuttolintujen paluu ei ole ainoa luontokappaleiden parissa esiintyvä merkki kesän tulosta, myös nisäkkäät aktivoituvat ja kevättä on monen kaverin rinnassa.
Luontokuvaukseen hurahtaneen eläkeläisenkin herätyskello piippaa näin keväisin useampana aamuna neljän-viiden hujakoilla. Kuvaajan herätyskello tikittää talviaikaa, vaikka muut kellot on viritetty kesäaikaan. Luonto herää auringon mukaan, ei kellon viisareiden tahtiin. Tänä keväänä ilmat on olleet suosiollisia luontokuvausta ajatellen, sillä yöpakkaset ovat pitäneet pikkutiet aamutuimaan hyvinkin ajokuntoisina ja auringon nousut ovat tarjonneet hyviä aamuvaloja.
Kuvausretket olen suunnannut hyvin usein Ravioskorven ja Vaippilan peltoaukeiden laidoille. Sinne käänsin auton keulan myös esimerkkiaamunakin. Ensimmäinen paikka, jonka tapaan tarkistaa on Onalinsalmi. Tuona aamuna joutsenpari edellisvuoden poikasensa kanssa heräili pakkasaamuun Ruotsalaisen puoleisen jään reunalta kahden telkkäpariskunnan ja isokoskeloparin sukellellessa avovedessä aamupalaa. Jätin ne jatkamaan askareitaan ja jatkoin tutun teeripellon suuntaan. Neljä teerikukkoa sähähteli ja pulputti peltoaukealla, mutta tällä kertaa jätin ukkoteeret rauhaan ja kaasuttelin Ravioskorven peltoaukeille päin.
Arviolta viitisenkymmentä kurkea aloitteli päiväänsä ensimmäisen peltoaukean keskellä. Jokunen joutsenkin näkyi löytäneen kurkien seasta hyvän yöpymispaikan. Myös muutama metsähanhi oli joukon jatkona. Seurailin hetken niiden toimintaa ja nappasin muutaman kuvankin neljästä yksilöstä, jotka lehahtivat etsimään parempia aamupalapaikkoja kelaten korkeutta kuvausetäisyydeltä. Ajelin eteenpäin pysähdellen ja napsien kuvia lähellä tietä aamiaista hakevista muuttomatkalla olevista kuoveista ja soidinlentojaan treenaavista töyhtöhyypistä. Myös kiuruilla näytti olevan kevättä rinnassa ja yritin saada soidinlentojaan pyrähtelevät linnut kuvaan, mutta tällä kertaa ne olivat kuvaajalle liian nopeita. Pelloilla oleskeli kymmenpäisiä hanhiparvia ja jokusia joutsenia, mutta kunnon kuvausetäisyydelle ne eivät päästäneet. Hakusessa olleita haukkoja sen sijaan ei taivaalla näkynyt.
Kuvasaalis jäi Ravioskorvessa pieneksi ja laajensin reviiriäni Hartolan suuntaan ja ajelin petolintukeskittymäksi luonnehditun Tainionvirran Kirveskoskelle. Matkalla silmiin osui erään pellon takareunalla istuskellut komea kettu ja pitihän siitä ottaa muistoksi jokunen pönötyskuva. Aamuauringon kivutessa reippaasti puiden yläpuolelle parkkeerasin auton Kirveskosken lähistölle, seisoskelin autoon nojaillen nautiskellen aamuauringon lämmöstä ja odottelin kosken yläpuolella kaartelevien kahden sääsken ulottavan kaartelunsa kuvausetäisyydelle. Odottelu kantoi hedelmää, sillä toinen onnistus kalastuksessaan ja nousi saaliineen kameran ulottuville. Lenkki Tainionvirralle ei ollut muutenkaan hukkareissu, sillä alueella tankkaustaukoa pitävä ruskosuohaukkakin kävi tsekkaamassa paikan ja liiteli lenkin kuvaajan iloksi ja jokunen kuva näillä seuduilla harvinaisesta linnusta tallentui kameran kennolle.
Teksti ja kuvat: Tuomo Seppänen
