Rullan rannassa otetussa kuvassa Teni etualalla oikealla. Kuva: Tomi Nykänen
Heinolassa hyvin tunnettu Tenho ”Teni” Linnala kuoli keväällä 70 vuoden ikäisenä. Erikoinen persoona toi väriä kaupunkikuvaan, vaikka herätti toki olemuksellaan ja puheillaan pahennustakin.
Nukkavieru ja hieman kumarassa kulkenut hahmo liikkui usein julkisilla paikoilla. Hänet kohtasi keskustan kaduilla ja erityisesti kesäisin Kylpylän uimarannalta tai rantapuistosta. Sosiaalinen tyyppi tutustui helposti ihmisiin ja suhtautui heihin konstailemattomasti.
Tenin henkilöhistoriaan sisältyy päihteiden käyttöä ja mielenterveydellisiä ongelmia. Määrittely resuisen ulkonäön perusteella puliukoksi jää liian suppeaksi sivuuttaessaan omintakeisen poikkeavuuden valtavirrasta. Elämän hallinnassa on ollut vaikeuksia, mutta yhteys muihin on estänyt syrjäytymisen ja vienyt miestä eteenpäin.
Tuttavallisuuteen liittyi joskus pieniä avustuspyyntöjä, jotka olivat aina kuitenkin kohtuullisia ja vailla painostusta. Lahjoituksen kustannuksia kaventavana omavastuuosuutenaan Teni kaivoi pullonpalautuskuitin tai tyhjän tölkin, jos sellainen sattui taskussaan olemaan.
Linnalan lapsuudenperhe saapui Korpilahdelta pääkaupunkiseudun ja Lahden kautta Heinolaan 1950-luvun lopulla. Teni kävi Puiston koulua ja työskenteli sittemmin Hevossaaressa kaapelitehtaalla sekä rakennuksilla eri puolilla Heinolaa. Kotipaikaksi vakiintui Tommola, jonne nelihenkisen veljessarjan vanhin jäi peräkammaripojaksi asumaan taloa äitinsä kanssa.
Nuoruudessa syttynyt innostus rock-musiikkiin vei 1970-luvulla kesäfestareille. Niiden koluaminen jatkui pitkälle keski-ikään. Erityisesti Ruisrock oli tärkeä ja siitä puhuminen alkoi jo varhain keväällä. Teni tiesi pääesiintyjät ja keikkansa peruttaneet bändit ennen kuin muut olivat niistä kuulleetkaan. Festarit vetivät puoleensa, vaikka ilman matkaseuraakin. Millä tavoin hän pääsi Ruissaloon ja sieltä takaisin Heinolaan, jäi arvoitukseksi. Taivalta on todennäköisesti taitettu kävellen, liftaamalla ja julkisilla kulkuneuvoilla. Vahvistamattomien huhujen mukaan jopa polkupyörällä.
Vanhojen keikkojen ja bändien muisteleminen teki Tenistä paikallisen kuuluisuuden erityisesti nuorison sekä musadiggareiden keskuudessa. Tähän vaikutti räävitön kielenkäyttö ja muu epäsovinnaisuus, jota alkoholi etenkin takavuosina vauhditti. Monet lausahdukset sekä suorat käännökset bändien ja biisien nimistä muuttuivat legendoiksi, joista riittää edelleen huumoria.
Tenin saavuttamasta asemasta todistaa esiintyminen cameo-rooleissa NIILOT:D -rapkollektiivin musiikkivideolla ja Tuukka Temosen ohjaamassa Teit meistä kauniin -elokuvassa, joka kertoo Apulanta-yhtyeen alkutaipaleesta.
Vuoden 1994 Provinssiin Teni saapui todennäköisesti liftaamalla katsomaan ja kuuntelemaan ykkössuosikkiaan Black Sabbathia. Mies aiheutti ihmetystä paikalla jo olleiden heinolalaisten keskuudessa ryhtyessään sonnustautumaan hyvissä ajoin ja suurella hartaudella keikkaa varten. Ennalta mietittyyn asukokonaisuuteen kuului musta liivipuku, nahkasaappaat ja valkoinen röyhelökauluspaita.
Paluumatkan lippuja varten heinolalaiset keräsivät kolehdin oman kylän kaverille. Summa riitti Tampereelle, josta Teni sai romaneilta liftin Lahteen ja rahat Heinolan linja-autokyytiin.
Vuonna 2011 Heinolan Rock United ry:lle myönnettiin kaksi rahallista tunnustuspalkintoa. Varoilla lisättiin heinolalaisten mahdollisuuksia musiikkielämyksiin ja niillä ostettiin muun muassa Tenille pääsylippu Black Sabbathin Helsingin keikalle. Lahjoituksella katettiin linja-autokyydit ja mukaan laitettiin hieman käteistäkin.
Äidin kuoleman jälkeen meno rauhoittui ja mies muuttui entistä vakavammaksi. Pitkään jatkuneet omat terveysongelmat lienevät lisäksi herättäneet ajatuksia elämän rajallisuudesta. Kiinnostus kristillisyyttä kohtaan veti Missio Paratiisi- ja Heinolan kaupunkiseurakunnan tilaisuuksiin. Teni kävikin ahkerasti kirkossa jumalanpalveluksissa, joiden jälkeen saattoi puhutella yhtä lailla kirkkoherraa kuin satunnaista riviseurakuntalaistakin.
Teksti: Marko Taavila
