Te-palveluiden työmarkkinatori: 31 926. Monster: 30 793. Oikotie: 34 124. Edellä luetellut luvut ovat avoinna olevien työpaikkojen määrät kyseisissä palveluissa syyskuun puolessa välissä. Myönnettäköön, että osa avoimista paikoista saattaa näkyä useammassa palvelussa. Joka tapauksessa luvut ovat kylmääviä, kun niitä vertaa työttömien määrään. Työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan Suomessa on työttömiä työnhakijoita yli 270 000.
Lukuja silmäillessä ei voi välttyä siltä tosiseikalta, että Suomen työmarkkinoilla vallitsee vakava kohtaanto-ongelma, jossa työnhakijat ja avoimet työpaikat eivät kohtaa. Hoitajia ja muita sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä rekrytoidaan varmasti lähes joka ikisessä sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä Hangosta Nuorgamiin. Ravintolat supistavat aukioloaikojaan, kun työntekijöitä ei yksinkertaisesti ole. Koronan aikana vähennettyjä bussivuoroja ei voida nyt kysynnän räjähdettyä lisätä, koska bussinkuljettajia ei ole jonoksi asti.
Ongelmalle on varmasti monia eri syitä. Toisten alojen vetovoima on heikompi kuin toisten, ja ihmisten suhtautuminen työelämään on muuttunut. Nuoremmat sukupolvet arvostavat eri asioita kuin vanhempansa. Samaan työpaikkaan ja työhön ei enää sitouduta vuosikymmeniksi. Koronapandemian aikana ainakin Yhdysvalloissa työntekijät sankoin joukoin jättivät työpaikkansa saadakseen suuremman vapauden päättää omasta ajankäytöstään. Nousukauden aikana se on ollut mahdollista, kun monenlaisiin hommiin valmiina olevat tekijät ovat voineet aina tarvittaessa tehdä töitä. Nurkan takaa hiipivä taantuma muuttanee tilannetta. Vakituiset työpaikat saattavat jälleen nostaa arvostustaan.
Taantumasta huolimatta Suomessa töitä tulee tietyillä aloilla varmasti riittämään myös tulevina vuosina, siitä pitävät huolen työelämään astuvien sukupolvien pienempi koko suurempiin eläköityviin sukupolviin nähden. Ongelmana pysyy edelleen se, kuinka työntekijäpulasta kärsivät alat onnistuvat saamaan uusia tekijöitä. Olisiko byrokratian purku yksi vaihtoehto? Voisiko omaa osaamistaan osoittaa entistä enemmän muualla kuin koulun penkillä päntäten?
Ilahduttavasti vihdoinkin vaikuttaa siltä, että eri tavoin kerättyä osaamista, oli se sitten arki-, työ- tai opiskeluelämässä aiemmin hankittua, on ryhdytty entistä enemmän arvostamaan ja tunnistamaan. Monessa tapauksessa kuitenkin se, mitä aidoissa työ- tai arkielämän tilanteissa osaat, on oikeasti tärkeämpää kuin se mitä paperilla osaat. Virallisilla tutkinnoilla on edelleen paikkansa ja tarpeensa, mutta niidenkin suhteen toivoisi käytettävän tervettä maalaisjärkeä. Työmarkkinat vaikuttavat olevan sellaisessa solmussa, että ilman sitä tätä solmua tuskin tullaan ratkaisemaan.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
