Oletko koskaan laskenut hiilijalanjälkeäsi? Jos et, niin ehkä kannattaisi, vaikka tulokset saattavatkin olla karua luettavaa. Esimerkiksi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran elämäntapatesti -laskuri antaa osviittaa omasta hiilijalanjäljestä ja ehdottaa konkreettisia neuvoja jäljen pienentämiseksi. Eri lähteiden mukaan suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on yli 10 000 kg CO₂e. Globaalisti kestäväksi ajateltu jälki on tästä alle neljännes, 2 500 kg CO₂e. Elämme siis reippaasti yli maapallon kantokyvyn.
Suomen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa kansalaisia kannustetaan vähentämään hiilijalanjälkeään nykyisestä keskimäärin puoleen vuoteen 2030 mennessä. Vaikka ensi tuntumalta tavoite tuntuu kaukaisessa tulevaisuudessa olevalta, ei siihen oikeasti ole enää kuin alle kahdeksan vuotta. Siis suurin piirtein sama aika kuin siitä, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan. Tai siitä, kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Suomessa.
Hiilijalanjäljen laskeminen tavoitteeseen vaatii paitsi yksilöiltä, myös yhteiskunnan eri toimijoilta tekoja. En jaksa uskoa, että vuoteen 2030 mennessä suomalaiset olisivat luopuneet esimerkiksi lentämisestä, mikä helposti nostaa yksilön hiilijalanjälkeä reilusti yli nykyisenkin keskiarvon. Lentoyhtiöt ovatkin pienin, mutta varmoin askelin siirtymässä kohti vähäpäästöisempiä biopolttoaineita. Tarjonta on vielä harmillisen pientä ja hinta korkealla, mutta kysyntä on kovaa. Se asettaa paineita tuottaa enemmän, mikä myös laskee pidemmällä tähtäimellä hintoja. Sama positiivinen kehitys koskee monia muitakin hyödykkeitä ja toimialoja liikenteestä ruoantuotantoon.
Yksilötasolla monille jo varsin tuttuja keinoja vähentää omaa hiilijalanjälkeään on laskea kodin lämpötilaa, asua pienemmissä neliöissä ja suosia kasvisruokaa. Kasvisruoan suhteen on otettu valtavia harppauksia, mutta edelleen sama kuin lentämisessä, kahdeksassa vuodessa muutos kulutustottumuksissa tuskin tulee olemaan tarpeeksi merkittävä, jotta tavoiteltuun hiilijalanjälkeen päästäisiin. Koko ikänsä lihaa lähes joka aterialla syömään tottunut suomalainen ei hevin suostu luopumaan pihvistä lautasellaan ja kinkkusiivusta voileivällään. Makkarasta nyt puhumattakaan.
Jostakin se vähentäminen on kuitenkin aloitettava. Pienillä teoilla on toistuessaan merkittävä vaikutus ympäristöön. Jospa jättäisikin sen yhden lomamatkan tekemättä? Tai jos maisemaa on pakko päästä silloin tällöin vaihtamaan, niin suhaisikin lentokoneen sijasta junalla niihin Keski-Euroopan historiallisiin kaupunkeihin tai Etelä-Euroopan rannoille? Mitäpä jos tekisikin jonkin niinkin arkisen ja simppelin teon, että vaihtaisi kahvimaidon kauramaitoon? Ennen pitkää maapallo ja tulevat sukupolvet kiittävät.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja.
