Heinolalainen Jyränkölän Setlementti on vastannut hoitajapulaan tekemällä yhteistyötä intialaisten hoitajien rekrytointiin erikoistuneen Nurse Finderin kanssa.
Yhteisöllistä asumista Heinolassa viidessä ja Lahdessa yhdessä palvelutalossa tarjoava Jyränkölän Setlementti rekrytoi ensimmäiset viisi intialaista hoitajaa vuosi sitten keväällä. Tänä keväänä joukko on kasvanut kahdella uudella hoitajalla. Kaikilla seitsemällä on kotimaassaan aiempaa koulutusta ja työkokemusta hoitoalalta. Tavoitteena on osaamisen ohjausta hyödyntämällä saada Intiasta tulleille hoitajille tarvittava pätevyys hoitotyöhön Suomessa.
Rekrytointiprosessi Suomeen tulemiseksi on pitkä. Vastikään aloittaneet Libin Thomas ja Thennal Sunil kertovat sen kestävän noin vuoden. Prosessi pitää sisällään mm. suomen kielen opiskelua jo lähtömaassa suomalaisen opettajan ohjauksessa. Thomas on suorittanut kielessä tason A2.2. Matkaa tarvittavaan kielitaitoon on vielä runsaasti jäljellä, sillä esimerkiksi lähihoitajan opintoja varten tarvittava taso on vähintään B.1, kertoo Jyränkölän osaamisen ohjaaja Leena Voutilainen. Voutilainen on yksi keskeisistä henkilöistä muualta Suomeen tulleiden opastamisessa ja ohjaamisessa.
Vaikka kaikki Jyränkölään tulleet intialaiset pitävät suurimpana haasteena juuri suomen oppimista, ovat tulijat omaksuneet kielen hämmästyttävänkin nopeasti.
-Kaksi vuosi sitten tullutta hoitajaa on jo suorittanut YKI-testin, Voutilainen kertoo.
Mikä sai hoitajat lähtemään pieneen ja syrjäiseen, toisella puolella maailmaa sijaitsevaan maahan?
-Tämä on maailman onnellisin maa, maaliskuussa keskellä talvea Suomeen saapunut Thomas toteaa hymyillen.
Haastatteluhetkellä vasta viikon verran Suomessa ollut Sunil nostaa myös maailman onnellisimman maan tittelin esille.
-Täällä ihmiset ovat ihania ja luonto on kaunista, hän jatkaa.
Thomaksella oli muitakin syitä tulla Suomeen, sillä hänen vaimonsa oli yksi ensimmäisistä Jyränkölään vuosi sitten tulleista intialaisista hoitajista. Thomaksen mukana tuli pariskunnan 4-vuotias poika. Thomas ja hänen vaimonsa ovat ensimmäiset Jyränkölään tulleista intialaisista, jotka ovat saaneet perheenyhdistämisen maaliin. Muillakin on samansuuntaiset ajatukset, joskin se ei ole aivan helppoa.
-Muiden puolisot eivät ole hoitajia, joten työlupien saaminen on hankalampaa. Perheenyhdistämisen kriteerit ovat tiukat, Voutilainen kertoo.
Sunililla on Intiassa mies ja kaksi tytärtä, joiden hän toivoo jonain päivänä pääsevän Suomeen ja Heinolaan. Suuresta kaupungista kotoisin oleva Sunil ei ole hätkähtänyt muutosta pikkukaupunkiin.
-Täällä on niin rauhallista ja hiljaista, hän iloitsee.
Leena Voutilainen penää työnantajilta rohkeutta panostaa ulkomaalaisten rekrytointiin ja heidän osaamisensa tunnistamiseen, etenkin aloilla, joilla on työvoimapulaa. Lisäksi Voutilaisen mukaan ulkomaalaisten rekrytoinnissa ja kielitaidon vahvistamisessa tulisi tehdä enemmän yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
-Tarvitaan työkaluja saamaan kielitaito ja työtaito kuntoon ja tukemaan perheenyhdistämisissä.
Kielen lisäksi oppimista on ollut työn, ja erityisesti työtahdin, suhteen. Thomas on työskennellyt sairaalan ensiapuosastolla, missä työtahti on aivan erilainen kuin ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoivassa.
Kulttuurierot näkyvät myös muun muassa ihmisten kohtaamisessa. Ikäihmisten arvostus Intiassa poikkeaa suuresti Suomesta.
-Asukkaat ovat ihania, pidän heistä kuten isovanhemmistani, Sunil hymyilee. Hän kertoo pitävänsä ikäihmisten hoivatyöstä ja tekevänsä mielellään yhteistyötä muiden kanssa.
Thomas kiittelee kollegoilta saamaansa tukea.
-He ovat ottaneet minut hyvin vastaan, Thomas sanoo.
Lisäksi eroa on tavoissa tehdä työtä. Muissa kulttuureissa tehdään asioita paljon ikäihmisten puolesta, Suomessa sen sijaan korostuu kuntouttava toimintatapa, jolla vahvistetaan ja ylläpidetään asukkaan toimintakykyä.
-Hyvät kohtaamis- ja osaamistaidot ovat tässä avainasemassa, Voutilainen korostaa.
Sekä Sunil että Thomas yrittävät puhua ja ymmärtää suomea parhaansa mukaan. Työyhteisössä sitä kuuleekin sekä kollegoiden että asukkaiden suunnalta.
-Yritän puhua suomea, Thomas hymyilee.
-Intialainen koulutustaso on hyvä, ja he ovat opiskelleet englanniksi. Tästä on etua, vaikka kaikki lähihoitajat Suomessa eivät englantia puhukaan, Leena Voutilainen kertoo.
Hänen mukaansa englantia käytetään työssä vain niissä tapauksissa, kun ymmärrystä ei saavuteta suomeksi. Kun yhteinen kieli ja ymmärrys lopulta löytyy, on se Voutilaisen mukaan hyvin palkitsevaa.
-Siten voidaan löytää yhteisiä asioita, joita saattaa olla hyvinkin paljon.
Leena Voutilaisen mukaan Jyränkölällä on monia muita toimijoita paremmat edellytykset ulkomaalaisten rekrytoimiseen ja kotouttamiseen oman monipuolisen toimintansa vuoksi. Tulijat esimerkiksi opiskelevat suomea Jyränkölän ylläpitämän Heinolan kansalaisopiston kotoutumiskursseilla 2–3 kertaa viikossa.
-Olemme monikielinen ja monikulttuurinen työyhteisö, joka on askeleen edellä muita, Voutilainen tiivistää.
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
Teksti: Jussi Varjo HU