Sirpa Mäkilä ja Seija Aromaa ylistävät talviuinnin suomaa hyvää oloa ja vastustuskykyä.
Hiekkalelut ja uimarenkaat loistavat poissaolollaan Heinolan Kylpylän rannassa, mutta ranta ei suinkaan ole riemuja vailla. Laiturille vievällä polulla käy kuhina, kun talviuimarit kulkevat nauttimaan Kymen kylmistä iloista.
Vedessä ovat jo käyneet myös Sirpa Mäkilä ja Seija Aromaa. Sellaista säätä ei olekaan, että talviuimari sitä kavahtaisi.
– Tulisipa oikein kovat pakkaset, Aromaa haaveilee.
– Vesi tuntuu jäätävän suloiselta, kuvailee Mäkilä.
Kumpikin on harrastanut lajia Heinolan Talviuimarien jäsenenä jo vuosien ajan. Uida voi toki muutenkin, mutta seuran jäsenenä saa pääsyn Kylpylän rannan pukuhuoneisiin. Yhteisöllisiin rientoihinkin voi osallistua. Aromaalla ja Mäkilällä on kokemusta kuutamouinneista ja talviuinnin SM-kisoista.
TALVIUINNILLA tiedetään olevan runsaasti hyviä vaikutuksia kehoon ja mieleen, ja Mäkilä ja Aromaa ovat tämän omakohtaisesti havainneet.
– Uinnista seuraava hyvänolontunne on kokonaisvaltainen. Sormet ja varpaat eivät enää palele. Flunssat loistavat poissaolollaan. Lihasjumit helpottuvat. Vedestä tullessa olo on kevyt ja vetreä, naiset kertovat.
Kumpikin rientää rantaan mieluiten aamuisin jo ennen aamupalaa. Uinti on tapa, jolla päivä käynnistyy sekä arkena että pyhänä. Jos se jää väliin, päivä tuntuu vaillinaiselta.
KONKARIT VINKKAAVAT, että ensikertalaisen on hyvä kokeilla talviuintia kokeneessa seurassa. Kylmiin vesiin on luontevaa siirtyä jatkamalla kesän uintikautta, jolloin keho tottuu vähitellen. Laji sopii kaikenikäisille ja monen kuntoisille.
– Jotkut menevät rollaattorilla laiturille ja siitä uimaan, naiset kertovat.
Sairauksista kärsivän on kuitenkin hyvä kysyä lääkärin mielipidettä ennen uinnin aloittamista.
Varusteiksi tarvitaan vain uimapuku sekä tossut tai villasukat. Talviuimarit suosittelevat myös pipoa, jotta kehon lämpöä ei haihtuisi pään kautta. Mäkilä käyttää lisäksi neopreenihanskoja, joilla on hyvä ottaa metallikaiteista kiinni. Molemmat viipyvät vedessä vajaan minuutin kerrallaan. Tyyli on vapaa: Aromaa ui pienen kierroksen, Mäkilä polskii koiraa rappusten tuntumassa.
Mäkilä kuvailee uintia moniaistiseksi elämykseksi. Uimari tuntee kehossaan tuulen ja sateen sekä veden keinutuksen. Oman nautintonsa tuovat luonnon alati vaihtuvat värit veden äärellä.
MUTTA EIKÖ jääkylmään veteen meno tunnu rajulta toimelta heti aamutuimaan, kun olo on vielä hiukan viluinen?
Naiset hymyilevät ja pudistavat päätään. Viluinen olo tuntuu olevan heille tuntematon käsite – kenties uinnin hyötyjä sekin.
Kaisa Hako
