Vasta tänä vuonna toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet ovat pulassa. Valtion hyvinvointialueille ohjaama rahoitus ei ole monella alueella riittämässä edes välttämättömien peruspalveluiden rahoittamiseen. Tämä johtaa lisärahan pyytämiseen valtiolta. Valtio ei kuitenkaan ole halukas lisäämään hyvinvointialueiden rahoitusta. Soteuudistuksen myötä syntyneen mallin tarkoituksena oli tehostaa palveluja ja tuoda kustannussäästöjä. Monen kansalaisen silmissä uudistus on tuonut vain uuden hallintotason ja täten myös kuluerän.
Hyvinvointialueiden määrä, 21 aluetta, kuulostaa suurehkolta Suomen kokoisessa maassa. Lisäksi Helsinki ja Ahvenanmaa vastaavat itse sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. Näin monen hyvinvointialueen taustalla on varmasti ihan ymmärrettäviä syitä, kuten ajatus siitä, että sote-palvelut pysyisivät varmemmin lähipalveluina päätöksenteon ollessa jaettuna pienempiin yksiköihin. On kuitenkin hyvä huomioida, että päätöksenteko keskittyy nykyisessäkin mallissa. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointialueella enemmistö aluevaltuutetuista on Lahdesta. Vaikka aluevaltuutettujen tehtävä on ajaa koko alueen etua, on varsin päivänselvää, että oman kotikunnan ja äänestäjien etu ajaa helposti muun alueen edelle.
Vaikka nykyisellä mallilla on menty vasta vajaa vuosi, vaikuttaa vahvasti siltä, että lähitulevaisuudessa hyvinvointialueiden määrä tulee vähenemään alueiden yhdistämisten kautta. Hallintohimmeleiden sijaan tulisikin keskittyä hyvinvointialueille kuuluvaan perustehtävään eli laadukkaiden ja oikea-aikaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoamiseen asukkaille. Samalla on hyvä tunnustaa se tosiasia, että aivan kaikkia palveluita ei ihan kaikkialla voida liian pienen väestöpohjan ja yhteiskunnan velkaantuneisuuden vuoksi tarjota. Tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.
