Kuvassa kuusitiainen.
Talvi suo satunnaiselle tarkkailijalle mahdollisuuksia havainnoida luonnossa sellaisia kohteita, joiden olemassaolo ei välttämättä näy kesäaikaan kuin kokeneelle harrastajalle. Yksi näistä on linturuokintojen talvinen vieras punatulkku.
Punatulkku on Suomen linnuista ehkäpä se eniten kaiken sorttisissa kuvissa esiintyvä lintu. Ainakin mitä tulee talvisiin ja etenkin jouluisiin postikortteihin. Kuvissa heleän punaisena esiintyvä punatulkku on koiras, sillä naaraslintu on väritykseltään huomattavasti maltillisempi.
Toki talvisilla linturuokinnoilla tavataan muitakin kesäaikaan näkymättömissä piileskeleviä lajeja, kuten kuusi-, töyhtö- ja pyrstötiaiset. Punatulkku on näistäkin se laji, joka viihtyy siemeniä tarjoavilla mestoilla ihailtavana pisimpään. Tiaiset nappaavat tarjotut siemenet pikaisesti suuhunsa ja lehahtavat puiden oksistojen sekaan. Punatulkku sen sijaan jää lintulaudoille syömään. Väliajat punatulkut viettävät yleensä puiden latvustoissa jokeltelemassa omaa hentoa säveltään; pjyu, pjyu.
Kymenlaakson maakuntalinnuksi nimetty punatulkku on yksi niistä linnuista, joista suurin osa talvehtii pesimäseuduillaan. Jokunen punatulkku tosin lentää talveksi etelämmäksi, muttei keski-Eurooppaa kauemmas. Kevään koittaessa punatulkku katoaa ruokinnoilta ja sen jälkeen näköhavainnot siitä kuihtuvat lähes olemattomiin. Näiden harmaasävyisten talvipäivien väriläiskien lisäksi linturuokinnoilla tapaa muitakin varpuslintuja ja niin sanottuja osamuuttajia kuten viherpeippoja, vihervarpusia ja tiklejä. Lieneekö syynä ilmastonmuutos, mutta edellä mainittuja on alkanut näkymään entistä runsaammin.
Monilajinen vilske linturuokinnoilla tuo oman mukavan säväyksen harmaisiin talvipäiviin ja tirppojen edesottamusten seuraaminen virkistää kummasti kaamosajan mielialoja.
Teksti ja kuvat: Tuomo Seppänen
