Valtion taloudenhoito on kinkkinen palapeli, jossa lupaukset ja todellisuus eivät aina kohtaa. Kevään 2023 vaalivoittajat marssivat hallitukseen säästöliput liehuen, mutta nyt sävelet ovat muuttuneet. Samaan aikaan, kun vaaditaan vyönkiristyksiä, huutavat uudet hyvinvointialueet lisärahoitusta selviytyäkseen. Tämä ristiriita heijastuu valtionvarainministerin synkissä puheenvuoroissa, jotka maalaavat kuvan Suomesta talouden tuuliajossa. Totuus ei ole aivan näin mustavalkoinen: Suomi porskuttaa verrattain vakaassa vedessä Euroopan suurten velkamerten keskellä.
Tästä vankasta pohjasta huolimatta säästötoimia tarvitaan, jotta velkavuori pysyy hallinnassa. Säästöjen kohdentaminen herättää aivan aiheellista kritiikkiä. Onko oikeudenmukaista kohdentaa leikkaukset heikoimmassa asemassa olevien palveluihin ja tukiin? Tällaisilla päätöksillä voi olla pitkäaikaisia, kalliita seurauksia koko yhteiskunnalle. Säästötalkoissa onkin pyritty keventämään valtion velkataakkaa, mutta liiallisella karsinnalla saattaa olla käänteinen vaikutus: tulevaisuuden sukupolvien maksettavaksi voi kasaantua entistä suurempi taakka.
Tässä talouden tasapainottelussa yhdistyvät nykyhetken tarpeet ja huomisen haasteet. On kyse siitä, miten navigoida tänään, jotta tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta säilyy kestävällä pohjalla. Ratkaisu vaatii viisautta, ennakoivaa ajattelua ja kykyä tehdä päätöksiä, jotka ovat oikeudenmukaisia kaikille – niin tämän päivän kansalaisille kuin tuleville sukupolvillekin.
