Todellinen renessanssi-ihminen Lauri Maijala on saatu hetkeksi kampitettua istumaan aloilleen. Juuri edellisessä kuussa on tullut ensi-iltaan elokuvaohjaus Prinsessa Pikkiriikki, musikaaliharjoitukset Lahden kaupunginteatterissa ovat kesken, pienimmille lapsille suunnatun Tiitiäisen satupuun harjoitukset alkamassa ja teatterinjohtajan sähköposti täynnä kaikkea mahdollista.

Kevään 2025 ohjelmistosuunnittelu on valmis, enää puuttuu esityskalenterin teko yhdessä tuotantosuunnittelijan kanssa. Todellisia ennustajan taitoja vaaditaan, kun mietitään riittääkö 50 esitystä esimerkiksi musikaalista. Lisäksi tammikuulle 2025 on tulossa vielä kaksi uutta tuotantoa. Varsinainen mosaiikki siis, kun eriväriset palkit, jotka kuvaavat eri tuotantoja, on saatu kalenteroitua. Vierailuesityksiä on tyrkyllä, ja jopa syksyn 2025 musiikkiteoksen sopimusneuvottelut on saatu päätökseen.
Ovella odottavat vuoroaan tämän syksyn musikaalin lavastaja Minna Välimäki ja tarpeistonvalmistaja Maarit Sallinen. The Black Rider – casting of the magic bullets on musiikillinen kummitusjuna, legendaarisen Tom Waitsin säveltämä ja Lahden kaupunginteatterin uuden johtajan Lauri Maijalan ohjaama koominen kauhusatu ja kulttimaineeseen noussut ilkikurinen rock-ooppera, joka vie sielun mennessään.

Parasta yhteinen kokemus turvallisesti katsomon pimeydessä

Varsin vauhdikkaasti on Maijalan johtajakausi siis alkanut Lahden kaupunginteatterissa.
– Reilut neljä kuukautta takana ja kivaa on ollut! Päädyin tekemään teatteria, koska en osaa mitään muuta, Lauri nauraa.
– Olen teatteriohjaaja, nyt teatterinjohtaja ja myös näyttelijä, sillä olen saanut jopa Näyttelijäliiton jäsenyyden!
– Vanhempani olivat näyttelijöinä juuri täällä Lahden kaupunginteatterissa silloin kun synnyin ja olen pyörinyt kulisseissa ja puuterin tuoksuissa ”aina”. Myös isovanhempani olivat näyttelijöitä, joten olen syntynyt teatteriperheeseen. Tämä on myös rakas harrastus, elämäntapa, ja tapa saada itseeni ja muihin ihmisiin vipinää. Raskastakin toki on joskus, mutta silti ihmettelen, että saan tästä palkkaa, Maijala jatkaa nauraen.
– Nautin ajatuksesta, että saan tehdä sellaista teatteria, jota itse toivoisi esitettävän. Teatteri on keino bodata meidän tunnetaitoja. Ihminen ei elä pelkästä leivästä, vaan suurta on olla osa kulttuurista jatkumoa. Elämä ilman kirjallisuutta, teatteria, musiikkia olisi aika ikävää. Voimme harjoitella tunteita, kehittää empatiaa ja ottaa kantaa siihen, mitä itse tekisin näyttämöllä kärsivien tai ilakoivien fiktiivisten henkilöiden nahoissa. Se on halvempaa kuin terapia, vaikka ei terapiaa korvaakaan. Se on päihdyttävämpää kuin Koskenkorva, vaikka ei rapujuhlia korvaakaan. Teatteri tuo ainutlaatuista lisäarvoa ihmisen elämään, henkistä pääomaa ja kokemuksia, joita ei mistään muualta saa.

Lahden kaupunginteatteri maailmankartalle

– Lahden kaupunginteatteri on iso, hyvä talo, jonne minut haluttiin tekemään jotain uudella tavalla, ja kaikki ovat valmiita kääntämään uuden sivun satavuotiaan lahtelaisen teatteritoiminnan historiassa. Täällä on kasvuvaraa. Henkilökunta on motivoitunutta ja osaamiseltaan huippuluokkaa. Työtilanteeni oli hyvä ilman tätäkin pestiä, mutta tajusin, että nyt on hyvä tilanne saada päijät-hämäläistä teatteria maailmankartalle! Olen tosi innostunut ja utelias kaikesta tähän teatteriin liittyvästä; kuka haluaa tulla töihin meille, tietenkin katsojista, miten markkinoimme itseämme ja mitä meistä puhutaan ja ajatellaan. Olen hirveän ylpeä tulevan syksyn ohjelmistosta; melkein pääsi itku, kun 194 m2 tornilakana nostettiin teatterin katolle ja näin sen, sanoo Lauri, ja ilakoi ajatuksella, että Lahdesta tulee Suomen teatteripääkaupunki.
Ihan vihreä ei Lauri Maijala johtajanakaan ole, sillä takana on 10 vuotta taiteellista johtajuutta KOM-teatterissa.

Lauri Maijalan pitkäaikainen haave ja unelma toteutuu syksyllä.

– Rakastan musikaaleja, olen käynyt varsinkin Lontoossa koko ikäni katsomassa niitä, mutta nyt teemme jotain toisella tavalla. Meidän täytyy löytää se mikä on meidän tapamme tehdä musiikkiteatteria, sellaista, jota ei saa mistään muualta. Tämä ensimmäinen on tietenkin riski, mutta olen odottanut tätä tilaisuutta, tehdä The Black Rider, koko ikäni siitä lähtien, kun lapsena näin sen Helsingin kaupunginteatterissa (ensi-ilta v. 1998) kahdeksan kertaa! Nyt tai ei koskaan – tilaisuuteni on tullut!

Kirjailija William S. Burroughs on kirjoittanut teoksen 90-vuotiaana. Säveltäjä, amerikkalainen Tom Waits ei esittelyjä kaipaa. Kantaesitys oli vuonna 1990 Hampurissa, jonka jälkeen sitä on esitetty ympäri maailmaa kohun saattelemana. Kyseessä ei ole Broadway-musikaali, vaan saksalaiseen kansansatuun perustuva teos, uhmakkaasti musikaalin lajityyppiä vastavirtaan uiva teos. The Black Rider -musiikkiteoksen suuri opetus ja moraliteetti on Älä myy sun sinää, koska siinä menee minä.

– Helppoja ratkaisuja ei ole. Vaikka sua kuinka pyydettäisiin jonkun toisen vuoksi olemaan jotain mitä sä et ole, sä menetät itsesi ja kaikki ympärilläsi olevat, joita rakastat.
– 12-henkinen orkesteri kapellimestari Antti Vauramon johdolla on tietenkin merkittävä tekijä musiikkiteoksissa loistavien laulajien lisäksi, summaa Lauri.
Juoni menee näin: Kätchen on metsänvartijan tytär, joka on palavasti rakastunut Wilhelmiin, kaunosieluiseen kirjanpitäjään. Kätchenin isä ei kuitenkaan hyväksy sulhasehdokasta sillä kaupunkilainen Wilhelm ei osaa metsästää – toisin kuin isän kaveri, brutaali ja törkeäkäytöksinen Robert.
Ei auta, Wilhelm metsälle siis, mikäli tahtoo Kätchenin kanssa naimisiin.
Opetellessaan epätoivoisesti aseenkäyttöä, törmää Wilhelm metsässä itseensä saatanaan ja tekee tämän kanssa sopimuksen taikaluodeista, jotka osuvat aina kohteeseensa. Pirun kauppa on kuitenkin aina narrin kauppa – ja tämän Wilhelm tulee oppimaan kantapään kautta.  The Black Rider saa ensi-iltansa 7.9. Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

KUKA
Lauri Maijala
IKÄ JA KOTIPAIKKA: 37 v., Helsinki.
AMMATTI: Teatteriohjaaja/näyttelijä.
KOULUTUS: Teatteritaiteen maisteri (Ohjaajantyön koulutusohjelma, Teatterikorkeakoulu).
PERHE: Avopuoliso ja koira.
MOTTO: Opi perusasiat.

Teksti: Jetta Kuitunen
Kuva: Lassi Häkkinen / Lahden kaupunki

Jaa tämä: