Kevät on lintubongarien kulta-aikaa. Lintujen muutto tuo näkösälle monia lajeja, joiden tarkkaileminen muuten on hankalaa, tai jopa erittäin hankalaa. Itä-Hämeen alueella Ravioskorven peltoaukeat vetävät puoleensa lintuharrastajia silmäilemään tuhansiin yltäviä hanhiparvia. Valveutuneimmat tarkkailijat hakevat suurimmaksi osaksi metsähanhista, tundrahanhista ja valkoposkihanhista koostuvien hanhilaumojen seasta harvinaisuuksia.
Hanhien miehittämän peltoaukean toisella laidalla tilannetta tarkkaileva maanviljelijä katselee parvea toisenlaisin ajatuksin. Kyseinen pelto on hyötykäytössä ja siinä on tarkoitus kasvattaa karjalle rehua seuraavan talven varalle. Viljelijää ei askarruta se, mitä hanhet tuolta pellolta ahmivat suuhunsa. Häntä mietityttää tai tarkemmin sanoen kismittää se, mitä ne pellolle jättävät. Hanhien jätökset toki lannoittavat peltoa, mutta se ei viljelijän mielestä ole hyvä juttu, sillä jätösten, voisiko sanoa aromit, jää kiertoon ja siirtyy rehun mukana karjan aterioihin.
Pellon reunalla tilannetta tarkkaileva viljelijä ei vieroksu tilannetta siksi, että pellolla on hanhia. Hän muistaa tilanteen kymmenen vuoden takaa, jolloin hanhia pelloilla piipahti, mutta vain jokunen kymmenkunta yksilöä. Tuolloin hänkin seurasi lintuja pelkästään uteliaisuudesta. Ongelmaksi linnut muodostuvat, kun niitä on tuhansia. Eikä Ravioskorven kyläläisiä kismitä pelkästään hanhien jätökset. Alueen omakotiasujat, joiden leipä irtoaa muusta kuin maanviljelyksestä eivät välttämättä sulata hanhilaumojen kaakatusta. Osaa viljelijöistä harmittaa ja jopa suututtaa, kun siivekkäät vierailijat verottavat syysviljan oraita ja se näkyy ja tuntuu vuoden sadon määrässä.
Hanhien määrä Ravioskorven pelloilla on viljelijän tiedon mukaan räjähtänyt valtaviin mittasuhteisiin kymmenen viimeisen vuoden aikana. Keinot hanhihaittojen torjumiseksi ovat kuitenkin rajalliset. Yhtenä keinona viljelijä näkee sen, että lintujen metsästys tulisi naapurimaiden käytäntöä mukaillen sallia myös suomessa.
Luonto itsessään pyrkii myös auttamaan viljelijöitä, sillä isot hanhiparvet vetävät puoleensa isoja petolintuja ja niinpä lintubongarit keräävät pinnoja Ravioskorven peltoaukeiden äärellä päivystävistä meri- ja maakotkista. Muutama kotkayksilö ei kuitenkaan hanhiongelmaa ratkaise, mutta jokunen hanhiyksilö päättää päivänsä kotkan ruokapöydässä.
Luonto on luonto, sanotaan. Hanhiparvet tulevat ja menevät ja siihen on meidän ihmisten sopeuduttava. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan sen, että tuo pellon reunalla tilannetta tarkkaileva viljelijäkin voisi silmäillä hanhien tarjoamaa luonnon näytelmää samaan tapaan kuin pellon reunamilla vieraileva lintuharrastaja.
Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen
