Eri lajisia sudenkorentoja toki lentelee pitkin kesää, mutta syyskesä on parasta aikaa niiden tarkkailuun. Nämä pörriäiset ovat yksi vanhimmista alkuperäisin muotonsa säilyttäneistä eliölajeista. Sudenkorentojen historia on pitkä. Niiden esimuotojen arvellaan lennelleen jo 300 miljoonaa vuotta sitten. Suomessa tavataan 60 erilaista sudenkorentoa, jotka jaetaan kahteen alalajiin hentosudenkorentoihin ja aitosudenkorentoihin. Korennot kehittyvät yleensä vedessä ja niitä pääsee parhaiten tarkkailemaan vesistöjen lähellä, joskin korentojen saalistusretket voivat suuntautua pitkällekin poispäin veden ääreltä. Sudenkorennot ovat petoja, jotka käyttävät ravinnokseen muita, pienempiä hyönteisiä.
Istuskelin muutamana aurinkoisena syyskesän päivänä kameroineni pienen lampareen rannalla seuraillen alueella lentelevien korentojen toimia. Korennot ovat valokuvaajaystävällisiä olioita, sillä ne lentelevät ja ovat aktiivisia vain aurinkoisella säällä. Tuon pienen lammen yläpuolella lenteli jokunen siro ja hoikka sirotytönkorento sekä muutamia eri lajien ukonkorentoja ja syyskorentoja. Varsinkin pienikokoisten tummasyyskorentojen leikki kiinnitti huomiota ja sain muutaman hyvän kuvan aikaiseksi niiden lemmenleikeistä. Lammen ratoja kiertelevästä siniukonkorennosta tuli suosikkini. Tämä malttoi jäädä useita kertoja lekuttelemaan paikoilleen, ikään kuin poseeraamaan kuvaajalle tuppautuen muutamaan otteeseen ihan iholle. Se ei tarkoita sitä, että korento olisi ihmiselle haitallinen, päinvastoin, se käy saalistamassa ihmisen lähellä pörrääviä kärpäsiä ja hyttysiä.
