”Mikä on teidän CPF-numeronne?” Tätä kysymystä olen viime viikkoina saanut kuulla lähes kyllästymiseen asti. ”Não temos”, ei ole. CPF, eli Cadastro de Pessoas Físicas, on Brasiliassa käytetty henkilökohtainen veronmaksajan rekisterinumero, jota tarvitaan kaikkeen pankkitilin avaamisesta ostosten tekoon. Ulkomaalaisena, paikallisten termein gringona, ja maassa vain lyhyesti oleskelevana tällainen numerointi on kuitenkin minulle vieras.
Arki Brasiliassa tarjoaa päivittäin kulttuurishokkeja ja pieniä yllätyksiä. Esimerkiksi ostosten pakkaaminen on oma taiteenlajinsa. Yhdenkin vesipullon ostaja saa sen pikkuruiseen muovipussiin, ja lopulta kaupasta poistutaan kuin jouluostoksilta – kahdeksan pussin kanssa, vaikka ostokset mahtuisivat taskuun. Selityksenä toimii kuulemma se, että ilman näitä pikkupusseja kansa ostaisi enemmän roskapusseja. Jätepussien käyttö ei tosin olekaan ihan vähäistä – esimerkiksi vessapaperia ei missään nimessä saa heittää vessanpönttöön, vaan se kuuluu aina vieressä olevaan roskikseen.
Brasilia on valtava maa, niin pinta-alaltaan kuin väkiluvultaankin. Sen 211 miljoonaa asukasta vastaa suunnilleen Saksan, Ranskan ja Italian yhteenlaskettua väkilukua, joten kulttuurieroja löytyy myös maan sisältä. Fortalezan kilometrien mittaiset hiekkarannat ovat kuin toisesta maailmasta verrattuna eteläisen pallonpuoliskon väkirikkaimpaan kaupunkiin São Pauloon, jossa pikkukaupungin kasvatille tulee helposti jopa hieman ahdistunut olo. Erityisesti täällä tulonjako näkyy raa’alla tavalla: kadulla nukkuu kodittomia ihmisiä, ja muutaman sadan metrin päässä kohoavat korkeilla muureilla aidatut miljonäärien asunnot.
Curitiban kaupunki eteläisessä Brasiliassa muistuttaa puolestaan enemmän Keski-Eurooppaa kuin Etelä-Amerikkaa – niin arkkitehtuuriltaan kuin asukkaidensakin puolesta. Tällä alueella eurooppalainen vaikutus on vahva ja ilmasto lähempänä suomalaista kesää kuin maan pohjoisemmissa osissa, joissa lämpötila nousee helposti yli 30 asteeseen jopa näin talvisin.
Portugalin kielitaito on Brasiliassa lähes välttämättömyys, sillä englantia osataan varsin vähän. Mutta vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään, palvelua saa aina hymyssä suin. Asioiminen kaupoissa ja ravintoloissa onnistuu lopulta helposti, ja ruokakulttuuri on kokemisen arvoinen. Brasilialainen ruoka on yksinkertaista, mutta sitäkin herkullisempaa. Brasilialaisen ruokakulttuurin peruspilarien, riisin ja papujen lisäksi esimerkiksi juustoiset pão de queijo -leivät, raikas superfood açaí lisukkeineen ja syntisen hyvät brigadeiro-makeiset ovat saaneet meikäläisenkin täysin pauloihinsa.
Monelle suomalaiselle Brasilia tarkoittaa automaattisesti Rio de Janeiroa ja sen maailmankuuluja rantoja kuten Copacabanaa. Mutta maa tarjoaa paljon enemmän. Reissatessa maan sisällä voi helposti tuntua kuin siirtyisi maasta toiseen Euroopassa. Jos siis suunnittelet matkaa Etelä-Amerikkaan, suosittelen lämpimästi tutustumaan myös siihen kaikkeen muuhun, mitä Brasilialla on tarjota Rion ja São Paulon ulkopuolella. Valinnanvaraa – ja yllätyksiä – varmasti riittää.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
