Heinolan Kalevalaiset Naiset ry:n kokoama Kalevalakoruja esittelevä Minun koruni -näyttely avautuu Käkisalmi-museossa (Kauppakatu 9, Heinola) keskiviikkona 3.9.2025 klo 15.
Näyttely koostuu eri aikakausien kalevalakoruista, joita on esillä noin 40. Osa koruista pohjautuu merovingi-, viikinki- ja ristiretkiaikaisiin esikuviin, osa taas on Kalevala Koru Oy:n nykymuotoilijoiden suunnittelemia.
Kalevalakorut ovat tunnettuja erityisesti kauniista muotoilustaan ja käsityötaidostaan. Ne yhdistävät perinteisiä elementtejä moderniin muotoiluun ja ovat suosittuja niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Koruja on suunnattu erityisesti naisille, ja niiden innoittajina ovat usein toimineet suomalainen mytologia ja kansanperinne.
Monet kalevalakorut symboloivat voimaa, kauneutta ja naisen roolia kulttuurissa. Ne ovat olleet arvostettuja lahjoja ja sukupolvelta toiselle siirtyviä perinteitä, jotka voivat edustaa rakkautta, ystävyyttä tai perhesiteitä.
Kalevalakorut hädänalaisten apuna
1930-luvulla Elsa Heporauta ja joukko yhteiskunnallisesti aktiivisia naisia halusivat tuoda esiäitiemme korujen kauneuden nykynaisten ulottuville. Muinaiskorujen kopioiden ja mukaelmien myynnillä oli tarkoitus rahoittaa patsas kalevalaiselle naiselle.
Loppuvuodesta 1937 myyntiin tulleet korut saivat innostuneen vastaanoton ja nousivat heti suureen suosioon. Sota kuitenkin muutti patsassuunnitelmat, ja kerätyt varat käytettiin hädänalaisten auttamiseen. Kalevalakorut säilyttivät suosionsa myös sodan jälkeen. Kalevala Koru Oy:n omistaa Kalevalaisten Naisten Liitto, ja nykyään yhtiö ohjaa kolmanneksen tuotostaan hyväntekeväisyyteen.
Kalevalakoruilla sidos karjalaisuuteen
Kalevalakorut liittyvät karjalaisuuteen kulttuurisesti ja symbolisesti monin tavoin. Ne ovat suomalaisen kansanperinteen, erityisesti itäisen Suomen ja Karjalan, inspiroimia koruja, jotka yhdistävät kansallista identiteettiä, kansanrunoutta ja visuaalista perinnettä.
Monet mallit perustuvat esineisiin, joita on löydetty Karjalasta, kuten vanhoihin pronssi- ja hopeakoruihin. Myös Kalevala, Suomen kansalliseepos, on saanut merkittävän osan aineksistaan Karjalasta: Elias Lönnrot keräsi runot erityisesti Vienan Karjalasta. Koska korut on nimetty Kalevalakoruiksi ja ne perustuvat Kalevalan maailmaan, ne kantavat mukanaan sitä karjalaista suullista ja henkistä perintöä, josta Kalevala on syntynyt.
Minun koruni -näyttely Käkisalmi-museossa
Näyttelyn tavoitteena on kunnioittaa Kalevala Korun merkittävää työtä karjalaisten perinteiden säilyttämiseksi sekä esitellä Kalevalaisten Naisten yhdistyksen jäsenten kalevalakoruja ja kertoa niiden merkityksestä omistajilleen.
Hankkeeseen on osallistunut yhdeksän naista: Sisko Björk, Taina Eskola, Ritva Maijala, Marja-Leena Karinen, Leena Railimo-Saares, Eeva Naumanen ja Henna Paasonen sekä Nenna ja Sini Valonen. Hankkeen vetäjä, yhdistyksen puheenjohtaja ja kuvataiteilija Henna Paasonen, on haastatellut yhdistyksen jäseniä koruihin liittyvistä tarinoista ja muistoista. Sini ja Nenna Valosen haastattelut on toteutettu Käkisalmi-säätiön toimesta.
Näyttelyssä on esillä korujen lisäksi info-tauluja, joissa on otteita korujen tarinoista. Kooste näyttelystä julkaistaan myös Käkisalmi-museon verkkosivuilla ja museon digiseinällä näyttelyn aikana. Heinolan Kalevalaiset Naiset tekevät koruista ja niiden omistajista erillisen julkaisun.
Valokuvat hankkeen osallistujista ja heidän koruistaan on ottanut sysmäläinen valokuvaaja Silvi Kaarakainen. Näyttelyssä on esillä myös yhdistyksen jäsenen, seppämestari Kirsi Vahteran, valmistamia Neidonvaaja-koruja.
Hanketta on rahoitettu Elsa Vuorjoen ja Elsa Heporaudan rahastoista sekä Käkisalmi-säätiön tuella.
