Joulun alla olen miettinyt Neitsyt Mariaa – millainen oli hänen joulunsa ja mitä se kertoo naisen rohkeudesta, rakkaudesta ja toivosta vaikeissa oloissa. Asetuin joulun taustalle katsomaan hänen asemaansa Raamatun ja oman aikansa yhteisössä. Hämmästyin, miten paljon unet, enkelien ilmoitukset, näyt sekä usko ja luottamus vaikuttivat tuon ajan päätöksiin ja miten ne kietoutuivat rakkauteen ja vastuuseen.
Marian arki ja paine
Maria eli Nasaretin syrjäisessä kylässä Galileassa. Hänen arkensa kului kodin askareissa, perhe-elämään valmistautumisessa ja uskonnollisten juhlien rytmissä. Nuori, ehkä 14–16-vuotias Maria oli kihlattu itseään vanhemmalle Joosefille, kun enkeli Gabriel ilmoitti hänen odottavan Jumalan Poikaa. Samalla Maria sai kuulla, että hänen sukulaisensa Elisabet odotti poikaa – Johannes Kastajaa – vaikka oli iäkäs ja aiemmin hedelmätön.
Maria ja Joosef eivät vielä eläneet avioliitossa. Kihlatun tytön raskaus ilman aviomiestä oli patriarkaalisessa yhteiskunnassa kriisi, joka saattoi johtaa oikeudenkäyntiin, yhteisön häpeään ja jopa kivittämisen uhkaan. Häpeä ei olisi kohdistunut vain Mariaan, vaan koko hänen perheeseensä.
Matka turvaan
Enkelin maininta Elisabetin raskaudesta oli Marialle merkki turvasta ja ystävällisestä huolenpidosta. Hän lähti heti pitkälle matkalle Juudean vuoristoon – noin 130 kilometriä – matka, joka nykyihmiselle vastaisi Heinolasta Helsinkiin kulkemista jalan. Reitti oli vaativa, mutta kahden ihmeraskauden kohtaaminen antoi Marialle voimaa ja turvaverkon. Matkalla hän sai myös aikaa ajatella ja valmistautua tulevaan. Sydämessään hän kantoi iloa ja rakkautta lapseensa.
Joosefin valinta
Samaan aikaan Joosef kamppaili oman kriisinsä kanssa: hänen kihlattunsa oli raskaana, eikä lapsi ollut hänen. Hän oli päättänyt “erota hiljaisesti” – aikansa käytännössä se tarkoitti vetäytymistä avioliittoaikeista ilman julkista häpeää Marialle. Hän koki tilanteen vaikeaksi ja epäröi.
Sitten Joosef näki unen, joka muutti kaiken. Enkeli sanoi:
“Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.”
Aamulla Joosef toimi heti. Hän lähti Marian kotiin kertomaan päätöksestään – ei enää epäröiden, vaan luottaen, rakastaen ja uskossa enkelin ilmoitukseen. Hän otti Marian mukaansa häätaloonsa ja alkoi valmistella kotia kahdelle ja pian kolmelle. Marian huolet puolittuivat, ja myös vanhemmat näkivät, että Joosefin ratkaisu oli vakaa, rakastava ja vastuullinen. He päättivät yhdessä kantaa salaisuuden ja valmistautua kasvattamaan Jumalan Poikaa.
Betlehemin yö
Verollepano pakotti Marian ja Joosefin matkalle Betlehemiin poliittisesti epävarmoissa oloissa. Majatalosta ei löytynyt tilaa, mutta tallin syrjäisestä nurkasta järjestyi paikka synnytykselle. Ensisynnyttäjänä, matkan uuvuttamana ja epävarmoissa oloissa Maria koki synnytyksen kivut ja pelot yksin. Raamattu ei kerro, oliko mukana auttamassa kätilöä. Pieni Jeesus-lapsi oli heti täysin riippuvainen hänestä. Silti Marian sydäntä täytti rakkaus ja joulun ihmeellinen ilo uuden elämän edessä.
Temppelissä vanha Simeon lausui Marialle sanat: “ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä.”
Itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa mieleeni nousevat maamme sotavuodet. Tuhannet äidit saivat mustareunaisen suruviestin sinetöitynä Mannerheimin allekirjoituksella: “Raskas velvollisuuteni on ilmoittaa…” Nämä äidit jakoivat Marian kohtaloa ja kokivat myös rakkauden ja menetyksen inhimillisen tuskan. Muistan itsekin nähneeni tällaisen viestin erään tuvan seinällä – se pysäytti. Se muistutti minua joulun toivosta: elämä ja rakkaus kantavat eteenpäin.
Uhka ja pako
Kun itämaan tietäjät saapuivat etsimään “juutalaisten kuningasta”, tieto levisi nopeasti myös julmuudestaan tunnetun Herodes Suuren hoviin. Pelko muuttui väkivallaksi: käskystä surmattiin Betlemen poikavauvat. Jeesus-lapsi oli suuressa vaarassa.
Yöllä Joosef heräsi enkelin käskevään uneen:
“Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene.”
Maria kietoi vastasyntyneen Jeesuksen tiukasti viittaan. Yhdessä he lähtivät tuntemattomaan. Edessä oli pimeitä hiekkateitä, rajan ylityksiä ja piiloutumista. Perhe pakeni ensin Egyptiin ja myöhemmin Nasaretiin. Unien enkelit johdattivat tietäjiä ja Joosefia – ja turva löytyi aina. Silti Marian sydämessä sykki rakkaus ja joulun lämmin ilo.
Turvaverkot nyt
Marian tie Jumalan Pojan äitinä oli täynnä rohkeutta, uskoa, rakkautta ja turvan etsimistä. Samaa tarvitsevat naiset ja lapset myös tänään. Nykyiset turvaverkot, kuten Zonta International, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, toimivat naisten ja lasten hyvinvoinnin puolesta. Zonta-päivänä Heinolan rautatiesilta valaistiin oranssiksi, toivon ja turvallisuuden väriksi. Zonta-kerho on kuin majatalo: tilaa ja turvaa löytyy kaikille – naisille, lapsille ja myös “Joosefeille”, jotka kantavat vastuuta ja huolenpitoa.
Ave Maria!
Maria antoi meille joulun, jossa hänen ja Joosefin matkat, unet ja uskon ratkaisut kantautuvat yhä koteihimme: tietäjien tähti kuusenlatvassa, enkelit joululauluissa, kynttilät ikkunoilla ja tallin lempeä tunnelma olkihimmeleissä. Joulun ilo ja rakkaus elävät näissä tarinoissa.
Kiitos Maria rohkeudestasi.
Hyvää joulua kaikille!
Mirja Karila-Reponen
Heinolan seurakunnan luottamushenkilö
Heinolan Zonta-kerhon palvelutoimikunnan jäsen
