Sehän oli tömäys! sanoi Tonttu Tossavainen katsoen joululahjareen katkennutta aisaa. Ajoporo pärskähti turvastaan, mutta näytti olevan kunnossa. Pieni kolari tapahtui Siltakadun ja Kauppakadun kulmassa. Valot olivat vaaleanpunaisella, kun valkea pikkuauto tulla tupsahti Tossavaisen reen kupeeseen. Vasemmalta, alamäestä.
Autosta kuului laulua. Hilma ja Onni jäi vielä kaikumaan. No, todettiin ettei käynyt kuinkaan kummallekkaan. Joululahjapaketit pysyivät reessä. Sovittiin rahakorvauksesta. Valepukki kaivoi viisikymppisen kukkarostaan. Lyötiin kättä päälle.
Reki hinattiin Aaltosen autokorjaamoon. Jokunen tunti, niin uusi aisa oli paikoillaan. Tonttu Tossavainen sitoi poron liikennevalopylvääseen ja varisteli jäkälää syötäväksi. Pieni viivästys matkalla kohti Vantaan Postin jakelukeskusta. Joulupukki jatkakoon pororaidon kulkua sinne. Tulen perässä kun ehdin, ajatteli tonttu.
Tuollahan on isoja vaaleita taloja. Taitaa olla kaupungintalo. Tossavainen nousi kolmanteen kerrokseen. Käytävän päässä ovi oli raollaan. Kurkisti siitä ja jäi kuuntelemaan. Kaupunginjohtaja huokaili ja haroi kaljuaan. Nää valitukset, homekoulut, Hopeasilta. Mutta nämä jarruttajat, hermot on mennä!
Tonttu Tossavainen asetti ovensuuhun lahjapaketin Pukin Muorin Erikoisglögiä. Mietti, on joulutontun ammatti paljon helpompaa.
Lampikatua astellessaan hän näki kauniin Opekon puutaloryhmän. Suloisia pakolaislapsia leikki pihalla vanhempiensa kanssa. Tänne täytyy tuoda monta reellistä lahjoja. Harmi kun rakennukset näyttävät olevan huonolla hoidolla.
Hups, säikähti Tossavainen. Pää tuijotti keltaisen vanhan talon ikkunasta. Ei olekaan elävä. Kivalteriko se siinä. Mutta nyt hiukoo jo nälkä. Siellä kolaripaikan lähellä onkin ruokapaikka.
”Tehkää tästä ihmisten puutarha”. Kauniit sanat seinällä. Onpa tyylikäs ja siisti. Tossavainen kauhoi lautaselleen ison kasan jouluruokaa. Paisti, perunaa, silliä, lipeäkalaa. Salaattia ja kotikaljaa. Hyvää, kuten Joulupukin Muorin tekemää, sanoi ja pyyhkäisi vaahtoa parrastaan. Rauhassa hän nautti katsellen samalla muita ruokailijoita. Onnellisen oloisia vanhuksia. Heillekin koittaa kohta jouluaatto. Lapset ja lapsenlapset tulevat joulukylään. Tuleekohan näille oikea Joulupukki?
Aterioituaan Tossavainen asteli talon nurkalta vasemmalle. Mutta tuossahan on lyhdyt ovenpielissä ja kauniita joulukoristeita. Eteisessä Manu auttoi karvaturkin Tontun yltä ja pyyteli peremmälle. Kova puheensorina täytti huoneen. Viehkeä emäntä latoi lautaselle pannaria ja hilloa ja kuppiin kahvia. Jo joutui Tonttu Tossavainen vastaamaan moniin kysymyksiin. Porollako oot, onko lunta Rukalla vai jo alempana? Metrisetkö kinokset ja ankara pakkanen? Onko lama iskenyt Korvatunturille? Pitääkö sähköä säästää? Neuvotellaanko tonttujen palkkaus paikallisesti?
Vastaili minkä ehti. Näähän on puheliaita. Ihan kuin Tonttulassa. Ehkä kilttejäkin. Minkälaisia joululahjatoiveita teillä onkaan, kysyy Tonttu. Tuulalle pupuessu, Handelle levytyssopimus ja Antille myös. Manulle pikkuenkeleitä. Matille päältäajettava ruohonleikkuri. Prinsessalle uusi otsakoru. Paronille partaväriä ja Sepolle herttainen naisystävä tai ainakin uusi auto.
No, nono, Tossavainen toppuutteli.
Laittakaa toiveet kirjeellä kuten muutkin lapset. Vai vieläkö Heinolassa Postia onkaan?
Kohta jo matka kutsui jälleen. Eiköhän aisa lie kunnossa, ja olihan se. Maksoi valepukin viisikymppisen. Tossavainen valjasti poron, istahti rekeen ja alkoi ajella kohti Evätmäkeä. Silmät alkoivat painua umpeen väsymyksestä. Herätä kun ollaan Lahdessa, sanoi porolle.
Seppo Tulusto
kansalaistoimija
