Heinolan kansalaisopiston Tarina taotaan sanoista -luovan kirjoituksen ryhmä on tuottanut Heinolan Uutisiin tarinoita, joiden inspiraation lähteenä on Heinolan Seminaarin miljöö.
Luotamme vankasti lehden lukijan valistuneeseen kaunokirjallisen tekstin ymmärrykseen ja hyvään medialukutaitoon. Tässä kohtaa muistamme vanhastaan tutun lukuohjeen, kaikki lehteen painettu ei ole totta.
Kuulin hämmentävän huhun
Kuulin huhun tutultani, joka oli kuullut kaupungilla tämän erikoisen jutun.
Kaupunginjohtaja oli varmalta valtiolliselta taholta saanut tiedon, että itse Venäjän presidentti Vladimir Putin olisi kiinnostunut ostamaan Heinolan vanhan seminaarirakennuksen tontteineen sekä sen pihalla olevan saunan, edellyttäen, että saisi käyttöönsä myös Maaherran puiston. Uudemman 50-luvulla rakennetun päärakennuksen hän purkaisi, koska tarvitsisi tilan helikopteri kentälle.
Kaupunginjohtaja ei vielä kuitenkaan ollut halunnut täsmentää tarkemmin Vladimirin visioita. Mahdollisesti herralle on puhjennut alkava muistisairaus. Tai hän vain yksinkertaisesti on halunnut unohtaa kaiken menneen ja aloittaa uuden elämän. Jostain tämän tyylisestä, kaupunginjohtajan mukaan, voisi olla kyse.
Kuuleman mukaan hän on kiinnostunut Heinolasta siksi, että täällä voisi rauhassa käyskennellä puistossa eläkkeellä ollessaan. Hän uskoo, että Ukrainan sodan hävittyään hän voisi elellä täällä täysin tuntemattomana. Voisi rauhassa käydä kaupoissa ja pelata padelia läheisellä kentällä. Pitää purjevenettä satamassa. Hänen nuoret lapsensa voisivat opiskella lähellä olevassa lukiossa. Hän haluaisi kääntyä kokonaan eurooppalaiseksi. Heinola olisi siihen sopiva paikka. Suomessahan oltaisiin häntä kohtaan kuitenkin kiitollisia. Hänen mukaansa suomalaiset muistelevat kiitollisina aikoja, jolloin Vladimir Leninin johtama bolševikkihallinto tunnusti Suomen itsenäisyyden vuonna 1917, Suomen oltua yli sata vuotta Venäjän keisarikunnan hallitsema Suomen Suuriruhtinaskunta.
Suomalainen sauna on häntä aina viehättänyt. Uida hän ei osannut, joten järven välitön läheisyys ei olisi niin tärkeää. Nuorisolle voisi rakentaa uima-altaan. Saunassa hän voisi joskus keskustella uusien kavereiden kanssa Urho Kekkosen tapaan vodkan ja suolakurkkujen kera. Olihan hän lukenut Urhosta kertovia kirjoja ja pitänyt häntä idolinaan koko nuoruutensa ajan. Ennen saunaa hän voisi kuntoilla lukion pihalla olevilla laitteilla ja kuvitella viettävänsä uutta ”lifestyleä”. Kaikki tämä oli hänelle erittäin vierasta. Kuitenkin hän uskoi, että se veisi hänet lähemmäs omaa nuoruuttaan.
Miten tämä kaikki sitten toteutuisi? Kaupunginjohtaja ei halunnut sitä spekuloida, ehkä heinolaiseen tapaan. Annetaan vaan hienon historiallisen rakennuksen rapistua rauhassa…kyllä se siitä joskus… ehkä siitä kuitenkin olisi syytä keskustella. Annettaisiinko Vladimirille lupa tulla Heinolaan. Hän sitä niin kovasti haluaa unohtaakseen menneet ja nykyiset maailman asiat.
Sirpa Leidén
