Sohvan alta kurkistavat pölypunkit, purkkien pohjalle kuivuneet maalinjäämät.
Pitäisi tarttua imuriin, ottaa maalipurkit kainaloon ja toimittaa asianmukaisesti hävitykseen. Pitäisi, ja niin on pitänyt jo jonkin aikaa. Miten sitä voikin olla niin vaikeaa aloittaa jotakin, joka ei loppujen lopuksi ole mikään kovin iso homma? Laiskuutta? Viitseliäisyyttä?
Sama pätee harrastusten kohdalla. Erityisesti alkuvuodesta monelle nousee mieleen ajatus liikunnan lisäämisestä, ja uusien harrastusten aloittamisesta tulee ajankohtaista. Mutta jääkö se vain ajatuksen tasolle? Kuntosalilla olisi kiva käydä, mutta ei ehkä tänään. Tuleehan televisiosta se uusi ruotsalaisdekkari. Eikä sitä oikein huomennakaan viitsisi, onhan silloin kuitenkin saunailta. Eihän sitä ennen saunaa jaksa rehkiä, eihän? Eikä kyllä saunan jälkeenkään, koska silloinhan tulee hiki ja on mentävä uudestaan pesulle. Jospa sitten ensi viikolla?
• • •
Aloittaminen tuntuu olevan monessa asiassa kaikkein vaikein rasti. Liikunta on tästä hyvä esimerkki. Ensimmäisillä kerroilla uuteen liikuntaharrastukseen lähteminen voi tuntua nihkeältä, jopa vastenmieliseltä. Pitäisi löytää sopiva paikka harrastukselle, hankkia varusteet ja välineet ja ennen kaikkea, raivata aikaa harrastamiselle. Eipä siitäkään haittaa ole, että harrastus tuntuu itselle mieluisalta.
• • •
Mutta kun se oikea harrastus sitten vihdoin löytyy, ei millään malttaisi lopettaa. Itse löysin muutama vuosi sitten tieni vuosien empimisen jälkeen kuntosalille. Muutaman viikon jälkeen salista oli tullut kuin toinen koti, kunnes korona vajaa vuosi sitten muutti kaiken. Monien muiden paikkojen tapaan omakin kuntosali sulki ovensa. Kotiin raahatut kahvakuulat ja jumppakepit toivat vieroitushoitoa viikon-pari, kunnes nekin saivat jäädä.
Onneksi koronatilanteen hieman helpotuttua löysin tieni salille uudelleen. Mutta matkassa oli jälleen empimistä. Tiesin että salille on päästävä, mutta harrastuksen uudelleen aloittaminen pienen tauon jälkeen tuntui vaikealta. Miten sitä ehtiikin laiskistua niin lyhyessä ajassa? Jo ensimmäisen treenin jälkeen kaikki empiminen jäi taakse ja mielen valtasi suuri onnistumisen tunne. Salitreenin jälkeinen endorfiinipurkaus ja hyvä fiilis kantaa koko loppupäivän.
• • •
Ehkäpä saan vielä tartuttua siihen imuriinkin. Sitten kun tulee sopiva fiilis. Jos sellaista imurointiin sopivaa fiilistä nyt edes voi olla.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
