Sallamaari Simpanen ja Simo-koira.
Tuore Heinolan ympäristöpalkinnon saaja Sallamaari Simpanen toteuttaa teini-ikäisen Sallamaarin haavetta, joka oli saada paljon kissoja. Isovanhempien entisessä talossa Jyrängössä asuu 12 omaa kissaa.
Erittäin ystävällinen entinen serbialainen katukoira Simo vahtii pihalla ja toivottaa vieraan tervetulleeksi. ”Elä niin kuin opetat” toteutuu sananmukaisesti tässä kodissa ja elämäntavassa, sillä hän tunnustautuu eläinten ihmiseksi. Vuodesta 2016 asti Suomen eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvojana Heinolan ja Lahden alueella toimineen Simpasen toinen periaate on, että yksikään eläin ei saa jäädä pulaan. Homma vie aikaa 24/7 ja puhelin joko soi tai viestiääni kilahtaa aika tiuhaan tahtiin.
Kissat Herra Kirnauskis ja Viiru.
– Lapsesta asti eläimet ovat olleet tosi tärkeitä. Kotona meillä oli kissoja ja koira, samoin isovanhemmilla, joiden entistä taloa nyt asutamme, eli voisi sanoa, että eläinrakkaus on seurannut suvun perintönä. Tärkein opetus, että kaikki lajit ovat yhtä tärkeitä, on myös sisäistetty ja hoidan kaikki eläimet loppuun asti, kertoo Simpanen.
Viranomaiset pyydetään apuun lemmikkejä hakemaan tarvittaessa. Itsekin hän on eräänlainen ”virallinen valvoja”, koska valtuuston luottamustoimensa lisäksi hän on Heinolan lupa- ja valvontalautakunnan jäsen.
– Suurin haaveeni olisi saada tehdä palkkatyötä eläinten parissa! Haluan Heinolaan oman eläinten talteenottopaikan tai löytöeläintalon. Lintuhoitolahan meillä jo onneksi onkin, unelmoi Simpanen.
Ihmisten lisääntynyt pahoinvointi heijastuu eläimiin
Suomen eläinsuojeluyhdistyksen koulutuksen jälkeen oli pari ensimmäistä vuotta hiljaisempaa. Kun tietoisuus neuvojan tehtävästä saavutti ihmiset, ovat myös ilmoitukset lisääntyneet.
– Kesä 2022 eli viime kesä on ollut pahin koskaan. Ei eläinten vaan ihmisten takia. Kun elämänhallinta pettää, siitä seuraa eläinten laiminlyönti, jopa viha. Surullisinta on, että lapset ja nuoret saattavat ottaa luonnonvaraisia eläimiä kiinni ja tehdä todella pahoja tekoja niille. Eläinten poikaset eivät osaa pelätä. Räikeintä on hanhiviha. Toivoisinkin, että aikuiset miettisivät enemmän, miten puhuvat ja käyttäytyvät, koska se on suoranainen jatkumo lapsiin, vaikka lasten kautta voisimme saada kauniimman maailman, Simpanen suree.
– Ja tietenkin yksi iso asia tässäkin on some. Päin naamaa ei kehdata sanoa useinkaan sellaista, jota syötetään kommenttipalstoille ja lietsotaan omaa pahaa oloa muihin. Miksi luoda lisää pahaa? Alussa ikävät kommentit ja kurjat teot veivät yöunet, mutta nyt on nahka paksuuntunut. Se joka tekee jotain, joutuu kohteeksi, hän toteaa.
Tuoreena on muistissa sota kettua kohtaan, jolle hän hankki kapilääkityksen.
Kyynelehtivä jälleennäkeminen
Palkkiona pitkäjänteisestä työstä ovat pienetkin asiat.
– Kun lemmikki ja omistaja kohtaavat toisensa senkin jälkeen, kun toivo on jo menetetty. Kuten ABC:llä juhannuksena valjaista karannut kissa saatiin loukutettua kahden kuukauden jälkeen ja se pääsi takaisin omistajalleen, se kyllä oikeasti palkitsee, Simpanen iloitsee.
Kissojen loukutuksia tehdään paljon, hän kertoo. Eikä lisää villejä pentuja enää haluta, joten hän suosittelee leikkaamista. Kissa on ns. paikkauskollinen eikä aina myöskään kotiuttaminen onnistu, vaikka tahtoa olisikin.
– Eläintenhoito on myös kallista. Monelle esimerkiksi mielenterveyspotilaalle oma eläin on elintärkeä tervehtymisen kannalta. Koira saa nousemaan sohvalta ylös ja ulos. Lapsiperheitä tuetaan tietenkin, mutta eläin saattaa olla jollekin samassa asemassa. Toki ennen lemmikin hankintaa on otettava huomioon omat taloudelliset resurssit ja mahdolliset muuttuvat elämäntilanteet. Vähävaraisten omistajien lemmikin hyvinvointi tulisi turvata ja takaamalla niille välttämätön eläinlääkärin hoito.
Kissakriisi ja kanikriisi
Myös lemmikkikaneja otetaan melko heppoisin perustein, tietää Simpanen. Jos kissanpennun saa ilmaiseksi tai muutamalla kympillä, sen elämää ei pidetä kovin arvokkaana. Samaa tehdään kaneille. Häkki ei ole niiden luontaista elämää, vaan kanien pitäisi saada elää lajityypillistä elämää, ja jos voi antaa mahdollisuuden ulkoiluun valvotusti ja tarhan ominaisuudessa, niin se on vaan plussaa.
Jyrängössä on takapihalla pieni hirsinen leikkimökki. Ennen ensi kesää ja kaneja tulevana talvena siellä kuitenkin asuu siilejä.
– Jos hoidettavaksi tulee siilejä, jotka ovat alipainoisia eivätkä ehdi horrostamaan luontoon, niin tulevana talvena voi ottaa siilejä talvihoidettavaksi, Simpanen lupaa.
Ja siili-liikennemerkki on hommattu kadun päähän. Joka sekin aiheutti jollekin pahaa mieltä.
– Eläinrakkaus ei saa olla lajiteltua, vaan sen täytyy olla täyttä, kiteyttää Simpanen oman filosofiansa.
KUKA
Sallamaari Simpanen
Ikä ja kotipaikka: 30 vuotta, Heinola.
Ammatti: prosessinhoitaja, SEY eläinsuojeluneuvoja.
Koulutus: lähihoitaja.
Perhe: avopuoliso, 12 kissaa, 1 koira ja 2 lemmikkikania.
Motto: Jokainen elämä on arvokas.
Maine coon on kissaroduista suurin. Nämä yksilöt, Jesper ja Kapteeni, painavat 6-7 kg.
Teksti ja kuvat: Jetta Kuitunen
