Setlementtiliitto ja eri puolilla Suomea toimivat setlementit nostivat lokakuun alun kampanjassaan esille ajatuksen: Mitä jos meitä ei olisi? Sloganilla viitattiin järjestöjen rooliin yhteiskunnassa ja järjestötyöhön erityisesti niille kanavoidun rahoituksen vähentyessä. Kampanjan karu viesti kertoo omaa tarinaansa suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta; monet palvelut on sysätty kolmannen sektorin hoidettavaksi. Usein nämä tehtävät tehdään jo nyt minimirahoituksella, ja nyt tästä rahoituksesta ollaan leikkaamassa vielä lisää.
Julkistalouden säästöpaineet ovat kovat, mutta leikkurin osuessa kovaa yhteiskunnan heikompiosaisiin, voidaan esittää kylmäävä kysymys: Onko sotien jälkeen rakennettu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tulossa tiensä päähän? Suomi tarvitsee työtä ja talouskasvua, tästä ei varmasti kenelläkään ole erimielisyyttä. Lyömällä heikommassa asemassa olevia entistä enemmän maanrakoon ja viemällä viimeisetkin leivät pöydästä, ei tilannetta helpoteta. Eripuraa ja vastakkainasettelua luomalla ja ruokkimalla yhteiskunnan ilmapiiri on negatiivisessa syöksykierteessä.
Oma osansa tässä sopassa on myös eduskunnan oppositiolla. Suomalaisessa yhteiskunnassa hallitus-oppositio -asetelma on erityisen korostunut. Monesti tuntuu, että asioista ollaan eri mieltä ainoastaan puoluetaustan vuoksi. Ihan sama mitä vallassa olevat vuorollaan tekevät, oppositio räksyttää. Tässä jokaisella, siis aivan jokaisella, suomalaisella poliitikolla on peiliin katsomisen paikka. Mitä jos asioita lähdettäisiinkin ajamaan ja tekemään yhdessä ilman vastakkainasettelua? Ilman ääntenkalastelua ja populismia? Ihmiset, erityisesti heikommassa asemassa olevat, etusijalla? Hyvinvointiyhteiskunta muodostuu hyvinvoivista kansalaisista. Pidetään yhdessä huolta siitä, että kaikki voivat hyvin.
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
