Heinolan ja koko Suomen väki vanhenee kovaa vauhtia. Mutta vaikka eläkeläisten määrä kasvaa, yhä useampi nuori on vailla työtä. Missä viipyy se suuri työvoimapula? Meille vuosituhannen vaihteen tienoilla peruskoulua käyneille vannottiin, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, työpaikkoja tulee olemaan tarjolla enemmän kuin työnhakijoita. Sen kuin vain kävelette yrityksen pomon juttusille ja kerrotte mitä osaatte. Kyllä niitä töitä löytyy, aivan kuten Suomen teollistuessa sotien jälkeen.
Ovatko sitten globalisaatio ja kehittynyt teknologia vieneet kaikki työt? Osin kyllä, mutta kyllä Suomessakin työpaikkoja on. Ne vain ovat joko väärillä aloilla tai väärissä paikoissa. Pääkaupunkiseudulla työpaikkoja tuntuu olevan, mutta kaikki eivät halua tai voi sinne muuttaa. Korkeat ja käsistä karanneet asumiskustannukset pitävät tästä huolen. Kehä kolmosen sisäpuolella asuntojen neliöhintojen nousulle ei näy loppua. Samaan aikaan lähes kaikkialla muualla Suomessa kasvukeskusten ulkopuolella kuljetaan vastakkaiseen suuntaan. Kaupungistuminen tuo toki mukanaan omia etuja, mutta myös haittoja. Korkeat asumiskustannukset lisäävät valtion asumistukimenoja, jotka tulevat kaikkien veronmaksajien maksettaviksi. Maaseudun pitäminen asuttuna keinotekoisesti ei sekään ole kannattavaa eikä järkevääkään
Koronapandemian tuoma huima lisäys etätyöhön jäänee ainakin osittain pysyväksi ilmiöksi. Tässä Heinolan kaltaisilla, suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua sijaitsevilla kunnilla on todellinen näytön paikka kääntää muuttotappio muuttovoitoksi. Heinola sijaitsee ihanteellisella paikalla sellaiselle ruuhkavuosiaan elävälle perheelle, jonka vanhemmat voivat tarvittaessa tehdä etätyötä. Helsingin läheisyydestä huolimatta välimatka on kuitenkin sen verran pitkä, että sen kulkeminen edestakaisin viitenä päivänä viikossa on varmasti puuduttavaa. Huonontuneista julkisen liikenteen yhteyksistä puhumattakaan. Mutta jos työpaikalla tarvitsisi käydä korkeintaan pari kertaa viikossa, muuttuisiko asetelma houkuttelevammaksi? Heinolasta perhe voisi saada suuren omakotitalon keskeisellä sijainnilla samalla rahalla kuin Helsingistä pienen kerrostaloasunnon syrjäisemmällä sijainnilla.
Jos muutosta ei tapahdu, pelkona on, että muutaman kymmenen vuoden päästä meillä on aution maaseudun lisäksi autioituvia lähiöitä, joissa talot saavat rauhassa rapistua. Sitähän emme halua.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
