Syksy näkyy luonnossa monin eri tavoin.

Näkyvin muutos on värimaailman vaihtuminen vihreästä keltaisten ja punaisten sävyjen kautta harmauteen. Myös luonnon äänimaailmassa havaitaan syksyisin erilaisia sävyjä. Kevään iloinen laulanta hiipui syyskesän osittaiseen hiljaisuuteen voimistuakseen syys- ja lokakuun ajaksi ylilentävien kurkien, joutsenten ja hanhien ajoittain kakofoniaksi yltyvään konserttiin. Isojen muuttolintujen etelänmatkan seuraaminen onkin luonnonystävälle helppoa ja monelle syksyn kohokohtia.

Lintujen syysmuutto ajoittuu ajallisesti useamman kuukauden ajalle. Suuri osa muuttolinnuista häipyy etelän lämpöön huomaamatta käyttäen hyväkseen korkeampien kerrosten ilmavirtoja. Kaikki linnut eivät kuitenkaan häivy salaa. Jo mainittujen isokokoisten lintujen muutto on paitsi äänekästä myös näkyvää.

Kiertelin muutamana aamuna lähitienoon tunnettuja muuttolintupaikkoja, enkä suotta. Reilun puolen tunnin automatkan päässä Heinolasta, lähinnä Iitin ja Orimattilan alueelta löytyy useita hanhilaumojen perinteisiä pysähdys, eli tankkauspaikkoja. Varsinkin Iitin Sääksjärvi on lintubongarien must-paikka näin syksyisin. Kymmeniin tuhansiin nousevat hanhiparvet yöpyvät iittiläisjärvellä ja kasaantuvat lähipelloille syömään. Jokainen syksy alueella liikkuvien luontokuvaajien kameroiden kennoille tallentuu lukuisia taivaan pimentävien tuhatlukuisten hanhiparvien kuvia. Valokuvaajan haasteista suurin ei ole saada tuhatpäinen hanhilauma samaan kuvaan, vaan kameran säätöjen hakeminen lintukatraan ottaessa korkeutta ja taustan vaihtuessa tummasta metsän reunasta kirkkaaksi taivaaksi.

Hanhilaumojen tarkkailu on myös lintubongarien mieleen, sillä suurimmaksi osaksi valkoposkihanhista koostuvien laumojen joukosta voi löytää harvinaisempiakin hanhilajeja. Hanhien runsaus vetää puoleensa myös petolintuja eikä hanhilaumojen ääreltä bongatut merikotkat tai kanahaukat ole harvinaisuuksia. Orimattilan Kuivannon kylän peltoaukeat saavat myös osansa syysmuuton runsaudesta. Kuivannon peltojen runsasta myyräkantaa hyödyntää muuttoaikoina keväisin sekä syksyisin myös joukko pohjoisessa pesiviä ruskosuo-, arosuo- ja sinisuohaukkoja.

Suomi on useiden lintujen osalta vain läpikulkumaa. Arktisilla alueilla pesivät hanhet kansoittavat itäisen Suomen peltoja. Suurimmat kurkikatraat sen sijaan viihtyvät Oulun seudun ja Pohjanmaan laajoilla peltoaukeilla. Asiantuntijoiden mukaan varsinkin kurkien liikehdintä Suomen ilmatilassa ja pelloilla johtuu siitä, että sekä Ruotsin että Venäjän pohjoisosien lintujen tankkauspaikoiksi soveltuva peltoala on pienentynyt. Seuratakseen kurkien muuttoa ei tarvitse matkata Pohjanmaalle, sillä kurkiauroja lentelee muuallakin kuin Pohjanmaalla, joskin ei niin suurilukuisina parvina.

Yksi lintujen tarkkailijoiden mielipaikka on Sysmän ja Heinolan rajaseudulla sijaitsevat Ravioskorven pellot. Ajelin sillä tienoolla yhtenä pilvipoutaisena päivänä aamutuimaan. Eikä sekään ajelu ollut turha. Mitään suurta lintupaljoutta ei laajoilta aukeilta tuona aamuna löytynyt, mutta reilun sadan linnun kurkikatras ruokaili Ravioskorven koulun lähistöllä. Yritin keplotella itseni liikkuvan kuvauskojun (auton) kanssa kuvausetäisyydelle ja onnistuinkin ikuistamaan muutamien kurkiperheiden aamupalatuokion.

Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen


0 Kommentit

Vastaa