Lintuharrastus ja yleensäkin kiinnostus luonnosta on nouseva trendi tämän päivän Suomessa. Muutamat viime vuodet ovat kääntäneet kansallispuistojen ja muiden luontokohteiden kävijämäärät nousuun. Myös lintutorneissa on ollut havaittavissa lintuharrastuksen suosion kasvu. Heinolassakin tämä on huomioitu ja alueen kolmas torni kohosi kirkonkyläläisen lintuvesistön, Isiäisen läheisyyteen. Uusi torni ilahduttaa lintuväkeä, mutta samanaikaisesti iäkkäämmät tornit alkavat olla peruskorjausta vailla. Kaksi alueen torneista on vesistöjen ja kosteikkojen lähistöllä, mutta yksi tavallaan keskellä ei mitään. Kuusakoski Oy.n kymmenisen vuotta sitten kaatopaikan täyttökukkulalle rakentama torni täyttää kuitenkin paikkansa lintuväen keskuudessa.
Lintuharrastajien kielessä Hevosvuoren torni, eli Kuusakosken kaatopaikan täyttömaakukkulan huipulle rakennettu torni on ennen kaikkea lintujen muuton tarkkailuun soveltuva torni, jossa näkymät on täydet 360 astetta. Tavalliselle harrastajalle Hevosvuoren torni ei välttämättä tarjoa mitään mieltä järisyttävää lintukokemusta, sillä linnut ovat yleensä varsin kaukana ja niiden tunnistaminen ja lähempi tarkastelu vaatii kiikaria järeämmän kaluston. Järeämmällä kalustolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnon kaukoputkea. Näin asian näkee ainakin Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen heinolalainen hallituksen jäsen Paavo Posti.
-Lintuja siellä menee, mutta menee varsin kaukana. Siellä voi tavalliselle harrastajalle olla ongelmaa, ettei tunne ja näkee vain pieniä pisteitä. Kaukoputkea tarvitaan, jos haluaa nähdä.
Hevosvuoren torni on mainio paikka bongaajille syksyllä ja se toimii hyvänä tarkkailupaikkana hanhien ja kurkien muuttoa seuraaville. Myös petolinnut osuvat tarkkailijoiden kaukoputkien näkökenttään. Varsinkin lokakuussa tornista on mahdollista seurata jopa kotkien edesottamuksia. Petolintupaikkana Hevosvuori on hyvä vaikkei ylläkään alueen parhaaksi tässä suhteessa.
-Kurkien muuttoa pääsee tornista seuraamaan syyskuussa ja hanhien matkaa lokakuussa. Petolintuja alueella on myös syksyisin. Pääasiassa merikotkia, mutta myös maakotkia ja petolintuja yleensä. Ei se vastaa Päijät-Hämeen parhaita petolintupaikkoja, mutta hyvänä päivänä sieltä voi nähdä kymmeniä petoja ja 7–8 eri lajia, mainitsee Posti.
Heinolan alueen vanhin lintutorni nököttää Nynästenlahden pohjukassa Myllyojalla Kausantien laidalla. Tämä torni on hyvä paikka vesilintujen tarkkailuun ja nimenomaan keväisin. Mitään ihmelajeja ei tornista ole bongattu, mutta tavallisia vesilintuja siellä näkee. Nynästenlahteen laskevan Nynästenjoen suisto on matalaa ja sulana lähes koko talven ja tarjoaa ruokailumahdollisuudet sorsille ja sen vuoksi siellä on keväisin varsin vilkas lintuliikenne. Nynästenlahden pohjukka on vuosien mittaan kuitenkin rehevöitynyt ja näkymät tornista ovat supistuneet. Tämän vuoksi ennen alueella yleisesti tavattuja nokikanoja ja silkkiuikkuja ei siellä enää paljon näe. Jokunen sorsapari ja joutsen kuitenkin pitää tornin tienoota pesimäpaikkanaan. Torni ja sen lähimaasto vaatisi peruskorjausta, arvelee Posti.
-Heinolan vanhin lintutorni alkaa olla peruskorjauksen tarpeessa. Tornin ympäristö on pahasti pusikoitunut. Torni lienee alun perin kyläyhteisön rakentama ja sen huolto on jäänyt lapsipuolen asemaan. Tornin raput on tehty aika jyrkkään ja se on haasteellinen nousta ja vielä hankalampi laskeutua. Remontti olisi tehtävä ja kunnostustoimia alueelle, mikäli sinne halutaan lisää vesilintuja. Kaiken kaikkiaan näille torneille on ongelmana se, mikä Nynästenlahden tornissa näkyy, että ne tehdään, mutta kunnossapito tahtoo jäämään. Pitäisikin jo torneja tehdessä miettiä mitä tehdään 10 vuoden kuluttua. Kulumista tapahtuu ja pientä ilkivaltaa, lähettää Posti terveisensä päättäjille.
Heinolan uusin lintutorni nousi vastikään Isiäisen rannalle Heinolan Kirkonkylään. Vuoden verran toiminnassa ollut lintutorni nousi lammen rantaan osana kansallista kaupunkipuistoa. Torni on käyttäjien mielestä muuten hyvä, lähes esteetön, mutta näkymissä on vielä korjailtavaa. Lintutorni on osa Isiäisen kunnostussuunnitelmaa, jonka puitteissa lammelle rakennetaan linnuille pesimäsaarekkeita ja vesikasvillisuutta niitetään. Lintuharrastaja Postin mielestä lammelle oli pakko tehdä jotain.
-Se oli todella umpeen kasvanut. Ei siellä sorsat ja nokikanat mahtuneet alkusyksystä uimaan. Siihen on isot suunnitelmat ja yritetään saada lokit takaisin ja se toisi mukanaan harvinaisempia lajeja kuten vaikkapa mustakurkku-uikkuja ja heinätaveja, jotka ovat aikanaan lammella pesineet. Isiäisen kunnostus on vuosien projekti ja tämä on vasta alkua, sanoo Posti.
Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen
