Mistä tietää Suomen kesän alkaneen? Lähes varma merkki vuodesta toiseen ovat joka puolella käynnissä olevat tieremontit, jotka nostattavat tunteita. Keskeisillä paikoilla olevat remontit ovat tukalia etenkin yrittäjille. Kesäsesonki on varsinkin Heinolan tyyppisessä kesäkaupungissa monelle yrittäjälle se ajankohta, jolloin vuoden tulos tehdään. Varsin ymmärrettävää siis, että keskelle parasta sesonkia ajoittuvat remontit sapettavat. Joskus nekin on kuitenkin tehtävä. Kuoppaiset tiet ja toimimaton infrastruktuuri eivät nekään tee hyvää bisneksille.
Kaupungin pölyjä mökeilleen pakenevat suomalaiset saavat katuremonttien sijaan riesakseen hyttyset. Verta imevän ötökän ininä ja kutsumaton ruokailuhetki käsivarressa tai pohkeessa, puhumattakaan jälkikäteen tulevista kutiavista näppylöistä, saa ihokarvat pystyyn jo kesä ja mökki -sanayhdistelmän kuullessa. Lähdetäänkö mökille? Juu, ei kiitos.
Entä se kesän sää sitten? Jos sataa, ei ole hyvä. Jos on viileä, ei ole hyvä. Jos on kuuma, ei sekään ole hyvä. Kesän ensimmäisten ’superhelteiden’ tullessa iltapäivälehtien otsikot hehkuttavat kilpaa kesän alkaneen ja suomalaisten ryntäävän terasseille ja rannoille nauttimaan pitkään odotetusta lämmöstä ja auringon valosta. Helteiden venyessä viikkojen mittaisiksi, otsikot muuttuvat kriittisempään suuntaan: ’Käristyskupoli’ kuumentaa tunteita ihmisten mielissä ja keskustelupalstoilla ja tekee suomalaisten päivittäisestä elämästä tukalampaa. Viikkoja jatkuva helle lämmittää asuntoja ja julkisia tiloja tukalan kuumiksi maassa, jossa viilennykselle ei ole perinteisesti ollut tarvetta. Liian korkeassa lämpötilassa nukkuminen vaikeutuu ja päivittäisten askareiden tekeminen on raskaampaa.
Kivaa ei tietenkään ole sekään, jos koko kesän sataisi ja joutuisi sonnustautumaan toppatakkiin, pipoon ja hansikkaisiin. Kylmiä ja sateisia kuukausia Suomeen mahtuu muutenkin aivan tarpeeksi. Tässäkin se kultainen keskitie lienee monelta elämän osa-alueelta tuttu sanonta: Kaikkea kohtuudella. Tätä vasten Suomen neljä vuodenaikaa tuntuvat suorastaan lottovoitolta. Vaikka itseänikin niin sanottu ikuinen kesä houkuttelee etenkin kevään korvalla märän, hiekoitushiekan ja muun maa-aineksen värittämän loskan keskellä tallustellessa, jäisi sitä kuitenkin kaipaamaan monia eri vuodenajoille tyypillisiä asioita. Ehkä ei sitä loskaa, mutta kireitä pakkasia ja kuumia kesäpäiviä kylläkin. Ja jopa raikastavaa syyssadetta. Kohtuudella nautittuna tietenkin.
Hyvää kesää!
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
