Aamupäivästä tunnin mittainen kävelylenkki kaupungin suuntaan tai Piestanyn Rantatietä pitkin Tommolaan ja illemmalla toinen vähän pidempi Sinilähteen suuntaan. Henri Kaattarin päivittäiset kävelylenkit noudattavat melko samanlaista kaavaa, ja se sopii nuorelle miehelle hyvin, sillä ne ovat Kaattarille luonteva osa päivää. Siis ehdottomasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Lenkille lähtö tapahtuu ilman sen kummallisempia suunnitelmia tai varustuksia; voidaan siis puhua arkiliikunnasta. Edes musiikkia Kaattari ei ota kävelyään tahdittamaan, sillä sitä tulee kuunneltua parin levyn verran päivittäin muutenkin.
Kaattari laskeskelee harrastaneensa säännöllistä kävelylenkkeilyä jo yli kymmenen vuotta, aina teini-iästä saakka. Myönteinen suhde aktiiviseen liikkumiseen on osittain peräisin yläasteajan liikunnanopettajan kannustuksesta liikkua mahdollisimman säännöllisesti. Nyt 31-vuotiaana aikanaan tehty valinta lenkkeilystä liikuntamuotona tuntuu erinomaiselta. Koska liikuntarutiinia on jatkunut jo niin pitkään, ei kroppaa tarvitse käskeä lenkille erikseen, vaan päinvastoin. Se huomauttaa heti, jos lenkki jää välistä.
Vaikka Kaattarin kävelylenkeillä toistuvat samat reitit, pitävät vuodenajat ja ympäröivä luonto ne kiinnostavina eikä tarvetta hyväksi todettujen lenkkirutiinien uudistamiselle ole. Tärkeintä päivittäisessä lenkkeilyssä on se, että kroppa saa liikettä, mieli kevenee ja ajatukset selkenevät.
Lenkkeilyn ohella Kaattarin vapaa-ajan viettoon ja liikuntarutiineihin kuuluu myös vesijuoksu sekä musiikin suurkuluttaminen.
Katja Tamminen
