Valmista kuusenkerkkäsiirapppia. Kuva: Jukka Toivonen
Villivihannesten keräily eli hortoilu on viime vuosina noussut hitiksi. Horta tarkoittaa kreikassa yleisesti villiyrttejä.
Hortoilun ympärille on syntynyt paljon kirjoja, kursseja ja matkoja. Sitä voi jopa opiskella hortaohjaajaksi. Hortoilu on voimakkaasti kasvava hyvinvointiin ja ruokaan liittyvä trendi. Luonnonkasvien kerääminen on aina ollut osa suomalaista kansanperinnettä, mutta on nyt uudestaan syntynyt osittain kasvavan luonnossa liikkumisen ja kotimaan matkailun myötä ihan jokapäiväiseksi elämäntavaksi.
Teeyrttien ja maustekasvien keräämisestä on siirrytty nopeasti kohti kasvien käyttöä vihannesten tapaan. Silloin myös syötävät villivihannesmäärät ovat suurempia kuin mitä tarkoitetaan ruuan maustamisella yrtein. Ruoanlaitossa tärkeintä on tietenkin maku, ja villiyrttejä käyttämällä saa vaihtelua tuttuihin resepteihin. Monet villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan, jolloin kasvien lehdet ovat vielä nuoria ja tuoreita. Vuohenputken, kanankaalin, maitohorsman, ketunleivän, siankärsämön ja puna-apilan nuoret lehdet sopivat loistavasti salaatteihin. Runsaasti kivennäis- ja hivenaineita, C-vitamiinia ja rautaa sisältävä nokkonen on varsinainen superyrtti. Polttavien piikkien takia sitä ei voi syödä sellaisenaan, vaan se ryöpätään ja käytetään pinaatin tapaan keitoissa, muhennoksissa ja leivonnaisissa.
Hortoilijan kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä läheskään kaikki kasvit eivät sovellu syötäväksi. Kannattaa kerätä vain niitä kasveja, jotka varmasti tunnistaa. Kokeile mobiilisovelluksia, kuten Suomen Luonnon Villivihannekset-sovellusta. Myös Martat neuvovat. Tietoa on tosi paljon saatavilla.
Jokamiehen oikeudet ovat Suomessa laajat, mutta niihinkin liittyy rajoituksia. Sen lisäksi kannattaa välttää mm. liikennöityjä alueita, luontopolkuja, joilla ulkoilutetaan koiria ja lähellä kaatopaikkoja ja teollisuuskiinteistöjä olevia metsäalueita.
Arvokas luontomme
Jukka Toivonen on jo vuosia vannonut pakurikäävän ja kuusenkerkkäsiirapin nimeen.
– Jälkimmäinen toimii ehkä enemmän herkkuna kuin terveystuotteena, mutta kuusenkerkkiä voi syödä myös suoraan puusta. Niistä voi hauduttaa piristävää teetä tai tehdä kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Kuusenkerkät ja pakurikääpä sisältävät runsaasti antioksidantteja. Kuusenkerkkäsiirappia on käytetty yskänlääkkeenä ja keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan tarvitaan aina maanomistajan lupa, muistuttaa Toivonen omilla tiluksillaan Vehmersalmella.
– Pakuri on lahottajasieni, joka tietenkin kuulostaa ällöttävältä syötävältä, mutta usein koivussa kasvava hiilenmusta kasvain kuivattuna ja jauhettuna muistuttaa enemmän kahvia. Sota-aikana sitä käytettiinkin kahvinkorvikkeena, mutta nyt teen siitä terveysjuomaa keittämällä pakurijauhetta ja inkivääriä, siivilöimällä sen ja lisäämällä sitruunamehua ja hunajaa sekaan, neuvoo Toivonen.
– Eikä ole flunssaa tullut! Villeissä kasveissa on enemmän antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita kuin viljellyissä kasveissa, koska ne ovat itse saaneet valita kasvupaikkansa. Venäjän hovissa aikoinaan on käytetty paljon pakuria mm. syövän hoitoon, tietää Toivonen.
Kuivaaminen yleisin säilytystapa
Jollet omista kasvikuivuria, kuivuvat ainakin nokkosen ja vuohenputken lehdet hyvin uunipellillä leivinpaperin päällä saunan lauteilla tai uunissa ihan sellaisenaankin vajaassa viikossa ilman lisälämpöä. Niitä säilytetään lasipurkeissa mielellään valolta suojattuina, vaikka ihanalta näyttääkin Välimeren maiden tapaan katosta roikkuvat yrttikimput. Alkukesän ravinteita ja energiaa talteen nyt. Kaikkea ei ehdi syödä sitä mukaa kun luonto antaa parastaan, joten pitää säilöä minkä ehtii!
Teksti: Jetta Kuitunen
Kuvat: Jetta Kuitunen ja Jukka Toivonen
