Pallon kanssa leikittelyä, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, voltteja ja niskalenkkejä tehdään hien lentäessä. Menossa on harjoitukset Heinolan jäähallin painisalilla. Porukka nauttii, vaikka kroppa joutuu välillä koville. Heinolalaiselle Jorma Kankaanpäälle paini on elämäntapa. Sitä se on ollut jo pitkään. Kankaanpää vetää Heinolan Iskun painikouluja intoa puhkuen eikä mielessä ole käynyt lopettaminen. Nuorten vetäjänä hän tarjoaa jatkumoa sille mitä sai itse poikasena. Kankaanpää aloitti painin 1960-luvun alussa. Veikko Rantanen veti treenejä 10-vuotiaasta alkaen.
– Ainahan me liikkeessä oltiin. Tommolasta kuljettiin painiharjoituksiin ja ensimmäiset kisat painin vuonna 1968, muistelee mies.
Se tuntui heti mukavalta. Oli monipuolista ja sai samanhenkisiä kavereita. Ei käynyt mielessä, että lähes kuusikymmentä vuotta myöhemmin hän vetää painia aloitteleville pojille ja tytöille.
Jorma Kankaanpää kehittyi painijana aina nuorten maajoukkuetasolle päästen mukaan Euroopan mestaruuskisoihin. Siellä vastustaja oli heti kovimmasta päästä. Neuvostoliiton Sergei Beloglazov selätti kaikki vastustajansa ja voitti myöhemmin kaksi olympiakultaa ja kuusi maailmanmestaruutta sekä yhden MM-hopean. Suomen mestaruuskisoista Kankaanpäälle ehti kertyä kaksi hopeaa ja yksi pronssi. Lisäksi hän kuului vuonna 1972 Iskun joukkueeseen, joka voitti Kustaan kierroksen eli lajin SM-joukkuekilpailun. Iskuhan oli tuohon aikaan maan paras painiseura voittaen joukkuemestaruuden useaan kertaan niin vapaapainin kuin kreikkalaisroomalaisen painin puolella. Voi sanoa Kankaanpään jatkavan Veikko ”Veka” Rantasen jalanjäljillä. Vekahan oli Iskun painin isähahmo, joka jaksoi seurata nuorten edesottamuksia loppuun saakka.
Valmennus- ja ohjaushommat Jorma Kankaanpää aloitti jo oman aktiiviuransa aikana Ilpo Pennasen kanssa. Hän oli mukana rakentamassa suurta iskulaista menestystarinaa, joka huipentui Keijo Pehkosen kahteen Euroopan mestaruuteen. Siinä missä moni luettelee valmennettaviensa mitaleita, Kankaanpää on hiljaa osaten iloita toisten menestyksestä. Hänen kohdallaan voidaan sanoa tekojen puhuvan puolestaan. Hän on kokenut painisalin monet vaiheet. Kisakulman sali ehti käydä tutuksi vuosikymmenien ajan ja monet treenit päättyivät saunomiseen. Nyt puretun salin tilalle ei ole saatu vastaavaa, mutta kuitenkin toimivat tilat. Hän kiittää Heinolan kaupunkia suhtautumisesta nuorten harrastuksiin.
-Alle 18-vuotiaiden ilmaiset salivuorot ovat todella hieno juttu. Saunominen on tuttua puuhaa myös painoa pudotettaessa tai sitä hallitessa. Se kuuluu painoluokkalajeihin eikä siinä ole mitään ihmeellistä, Kankaanpää valaisee.
Paini on laji, joka on kärsinyt paljon koronasta ja sen tuomista rajoitteista.
-Sen vuoksi poikia jäi pois, hän harmittelee. -Jos ei voi olla kontaktissa vastustajaansa niin vaikea siinä on painia. Teimme oheisharjoituksia ulkona, mutta nyt on hyvä, kun kilpailut ovat alkaneet pyörimään.
Kankaanpää pitää omaa kuntoaan yllä lenkkeilemällä ja osallistumalla nuorten harjoituksiin tekemällä mukana.
– Kenestä vaan voi tulla kova, vastaa Kankaanpää kysymykseen onko näissä nuorissa joku erikoisen lahjakas. Ei sitä vielä noin nuorista voi sanoa.
Painia on yritetty kammeta nykyolympialaisista, mutta siihen ei Kankaanpää usko. Lajin perinteet ovat niin vahvasti olympialaisten perustassa. Vuosikymmenien saatossa ei harjoittelussa ole tapahtunut mitään mullistavaa. Kerran opitulla pärjää hyvin, uskoo Kankaanpää. Ehkä tekeminen on monipuolistunut aikojen saatossa. Heinolan Iskussa harjoitellaan ja harjoitetaan molempia painimuotoja. Se on hyvä harjoitusmuoto myös muiden lajien harrastajille ketteryyttä ja taitoa vaativien ominaisuuksien kautta. Lajissa on oltava hereillä koko ajan tai käy helpot.
Ilpo Pennasen aikana valmennustouhuihin täysillä ajautunut Jorma Kankaanpää on hyvä roolimalli nuorille. Mille elät, sitä teet. Mitä teet, siinä kehityt. Missä kehityt, siitä iloitset. Mistä iloitset, siitä elät.
Teksti ja kuvat: Risto Kalermo
