Kaupunkimuotoilija Noora Kumpulainen etsii työkseen alueiden identiteettiä ja kehityssuuntia
Hei, huomasitko tämän?
Heinolan kaupungilla avoimena olevasta, tuolloin vielä kaupunkikehityssuunnittelijan tittelillä olleesta työstä, Noora Kumpulaiselle vinkkasi kaveri.
-Uusi toimi vaikutti kivalta ja vastasi koulutustani. Työ olisi itsenäistä ja asiakaslähtöistä. Lisäksi se oli ns. “uusi”, eli saisin itse luoda työn sisällön. Myös sijainti vaikutti, Iitissä asuva Kumpulainen muistelee.
Heinola ei ollut Kumpulaiselle ennestään kovinkaan tuttu, joten hän päätti vierailla kaupungissa ennen työhaastattelua tyttärensä kanssa. Kumpulainen sanookin lasten silmien olevan hyvä portti, josta käsin tutkia kaupunkia.
Oli syksyinen sunnuntai vuonna 2019, keskustassa hiljaista ja maa lehtien peitossa.
-Kävelimme rannassa ja etsimme Lintuhoitolaa. Vanha Linja-autoasema oli tuolloin autio ja vähän pelottavan näköinen. Mietimme, mistä saisi kahvia ja ruokaa.
Itse työhaastattelu tapahtui etätyötila Spotissa. Paikka teki Kumpulaiseen vaikutuksen. Työsopimus kirjoitettiin kaupungintalolla, joka tuntui alkuun kolkolta.
-Melko pian työni aloittamisen jälkeen sain huomata miten työympäristö muuttaa muotoaan, kun tutustuu ihmisiin ja tavoittaa paikan hengen.
Kumpulainen kokee, että hänet on otettu vastaan hyvin, vaikka työnkuva onkin ollut jotain aivan uutta.
Ensitöikseen uusi kaupunkimuotoilija lähti etsimään erilaisia tapoja vuorovaikutukseen asukkaiden kanssa, sillä sellaiselle oli selkeä tarve. Alkumetreillä joku kysyi, että meinaatko oikeasti löytää Heinolan kaupunginosista identiteettiä? Ja kyllä Kumpulainen meinasi.
-Kaupunginosat ovat kaikki erilaisia ja niissä vielä toisistaan poikkeavia sidosryhmiä, kuten yhdistyksiä ja yhteisöjä. Kokonaisvaltainen uusi kehityssuunta näkyy myös siinä, miten eri korttelit ovat ryhmäytyneet. Identiteetti rakentuu juuri tällaisten asioiden kautta sekä tietysti myös historian.
Oma kaupunki ja asuinalue on asukkailleen aina rakas ja siihen kohdistuvat suunnitelmat nostavat esiin monenlaisia tunteita.
-Olen saanut työssäni huomata, miten tärkeitä esimerkiksi viheralueet kaupunkilaisille ovat ja miten ne herättävät ajatuksia siitä, kuinka niitä tulisi hoitaa.
Kun kaupunkimuotoilijan puhelin soi, tulee sieltä useimmiten kehitysidea. Kuunteleminen onkin ollut Kumpulaisen työnkuvan keskiössä.
-Asukas on oman alueensa paras asiantuntija, näin ajattelen.
Kumpulainen muistelee hauskaa tapausta. Eräässä kyselyssä kaupunki halusi juurikin hyödyntää asukkaiden asiantuntemusta ja lähti kartoittamaan, missä sijaitsee asukkaiden mielestä liikennettä vaarantavia tiekuoppia. Yhdessä vastauksessa sanottiin, että kaupunginhan se pitäisi tietää missä ne kuopat ovat!
Kumpulainen sanoo tapauksen olevan tyypillinen väärinkäsitys sen suhteen, miksi asioita kysellään. Osallistaminen ja asukkaiden asiantuntijuuden hyödyntäminen saatetaan kokea kaupungin osalta tietämättömyytenä tai myöhäisheräämisenä.
-Työni on tuoda esille eri näkökulmia ja ymmärtää niitä. Sellainen onkin minussa sisäänrakennettua. Tapanani on kyseenalaistaa. Kysyä miksi, tai miksei?
Mieleisimmäksi projektikseen Kumpulainen nimeää Terveisiä kaupunginosista -tapahtumat, joissa kerätään kokemustietoa eri kaupunginosista ja suunnitellaan yhdessä asukkaiden kanssa. Prosessit ovat pitkiä ja toisinaan herää kysymyksiä: miksei mitään tapahdu?
-Kaupunkisuunnittelussa pitää katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja sellainen on tosi hidasta, Kumpulainen nyökkää.
Kumpulainen tekee tällä hetkellä lyhennettyä työviikkoa, sillä kotona on pieni koululainen. Samanaikaisesti täydentyvät myös opinnot, sillä Kumpulainen opiskelee kehittämään kaupunkiympäristöä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tulevaisuudessa siintää insinöörin tutkinto.
Omaa vapaa-aikaansa Kumpulainen viettää ulkoillen tai tyttären kanssa tallilla, jossa odottaa vuokraponi Vallu. Perheen mentyä nukkumaan, Kumpulainen saattaa koukuttua hetkeksi Netflix-sarjaan.
Töitä tulee tehtyä paljon myös kotoa käsin. Kaupunkimuotoilija suunnittelee, miettii ja inspiroituu kellonaikaan katsomatta.
-Virka-aika käsitteenä on vanhentunut, mikä on ihan hyvä asia.
Kumpulaisen arvot ovat luonnonläheiset ja ajattelutapa empaattinen.
-Jos näen kadulla roskan, en näe heti asiaa siten, että nyt joku on roskannut. Ajattelen samoin kaikesta, että teko ei välttämättä ole lähtökohtaisesti paha. Toivoisin myös kaupunkilaisten ajattelevan niin, että kaupunki toimijana ei ole paha ja että prosessit voivat joskus olla todella monimutkaisia.
Kaupunkimuotoilijan työtä Kumpulainen vertaa kymmenotteluun. Pitää osata paljon kaikenlaista ja lisäksi olla puhelinlanka asukkaiden ja kaupungin välillä. Toisinaan linja on käynyt kuumana. Vierailut kaupunginosissa ovat tuoneet esille sen, miten pahalta asukkaista on tuntunut, kun esimerkiksi lähipalveluita on lakkautettu. Kumpulainen on saattanut olla se ensimmäinen, jolle sydäntä on voinut purkaa. Sellaisten päivien jälkeen Kumpulaisen mieltä on painanut suru asukkaiden puolesta. Siellä missä on ihmisiä, eivät asiat koskaan ole yksinkertaisia.
Kuluneen liki kahden vuoden aikana Heinola on tullut Kumpulaiselle jo varsin tutuksi ja läheiseksi. Tehtävää on paljon, mutta myös potentiaalia. Yhteistyö asukkaiden kanssa jatkuu.
Jos pitäisi valita se kaikkein suosituin kaupunkikysymys, johon kaupunkimuotoilija törmää, niin mikä se olisi?
-Penkin paikka! Kumpulainen nauraa.
FAKTA
Syntymäaika- ja paikka: 1977, Lahdessa.
Koulutus: Sisustusalan artesaani, tuote- ja palvelumuotoilija, viittä vaille inssi.
Ammattinimike: Kaupunkimuotoilija.
Perhesuhde: Puoliso, tytär ja koira.
Harrastukset: Valokuvaus, lenkkeily ja hevoset.
Motto: Älä oleta!
Teksti ja kuva: Katja Tamminen
