1980-luvun alkuvuosina Heinolan Reumantielle, entiseen Mattisen teollisuuskiinteistöön perustetusta keilahallista on kasvanut pienimuotoinen viihdekeskus.
Keilahalli toimi nimensä mukaisesti pelkästään keilailun suorituspaikkana useiden eri toimijoiden vetämänä aina tälle vuosituhannelle. Keilailuharrastuksen hienoisesti hiipuessa keilaratojen yhteyteen kasvoi ensin biljardisali ja myöhemmin mukaan otettiin myös darts, eli kansan syvissä riveissä pubi-tikanheittona tunnettu laji.
Heinolan keilahallin viihdekeskusta pyörittää nykyisin Heinolan Valopallo Oy, jonka peräsimessä häärii lahtelainen yrittäjä Henrik Lohtander. Keilahalli Valopallo työllistää Lohtanderin lisäksi yhden vakituisen työntekijän. Keilailu on Valopallo Oy.n perustoiminto vieläkin, mutta kaksi muuta harrastusvaihtoehtoa alkavat ottaa sijaa keilailulta. Biljardi onkin noussut yrityksessä tuottoisimmaksi toimintamuodoksi.
-Kulurakenne huomioiden biljardi on näistä kolmesta lajista tuottoisin. Keilailu on kuitenkin toiminnan perusta. Jos olisi pelkästään biljardisali ja darts, niin kyllähän sekin kantaisi, mutta silloin tämä olisi vain yhden miehen homma, tietää Lohtander.
Heinolan viihdekeskuksen kaikki kolme lajia mielletään yleisesti vapaa-ajan harrastuksiksi. Jokainen laji on kuitenkin myös vakavasti otettava urheilulaji ja kaikissa kamppaillaan jopa maailmanmestaruuksista. Myös Valopallon tiloissa kilpaillaan paremmuudesta. Biljardissa on kahdesti viikossa viikkokisat, darts-väki kokoontuu talviaikaan myös viikoittain kilpailumielellä ja keilahallin puolella pyörii jonkinasteinen kilpailu kaiken aikaa. Kilpailuvietti onkin vahvasti näkyvissä Valopallon tiloissa.
-Kyllä kilpailu näkyy biljardiharrastajissakin. Kyllä siellä taistellaan pisteistä ja suurin osa darts-väestäkin tulee heittämään voittaakseen, Lohtander vakuuttaa.
Keilahallin perustamisaikaan 1980-luvulla kilpakeilailu ja sen myötä lajiharjoittelu oli se, joka piti hallia pystyssä, mutta nykyisin viihdekeilailu on keilahallin toiminnallinen perusta. Viime vuosituhannen loppuvuosina lauantait oli pyhitetty pelkästään kilpakeilailulle, mutta nykyisin lauantaina keilahallilla pelkästään hohtokeilataan. 1980-luvulla kahdeksan ratainen halli oli kilpailuvuoroilla varsin usein loppuunmyyty ja harjoitteluvuoroillekin piti aika ajoin jonottaa. Tänä päivänä pienempikin halli riittäisi, arvelee Lohtander. Taakse jäänyt pandemia-aika kuritti muidenkin ihmisten vapaa-ajasta kilpailevien yritysten tavoin myös Heinolan keilahallia. Valopallo Oy:n toiminta on palautunut pandemiaa edeltävälle tasolle ilman mitään erityistoimenpiteitä, tietää Lohtander.
-Onhan toipuminen pandemiasta ollut oma hommansa. Loppupelissä ei siinä hirveen paljon pitänyt hommia tehdä, sillä hyvin on porukka löytänyt takaisin. Varsinkin hupikeilailupuolelle. Kilpakeilailussa menee huonommin. Se vähenee kaiken aikaa. Heinolan kokoiseen kaupunkiin riittäisi kuusiratainenkin halli, toteaa yrittäjä, joka hakee ilmiölle laajemman perspektiivin.
-Keilailuharrastuksen väheneminen on koko valtakunnan laajuinen ilmiö. Ihmiset pitävät kukkaron kiinni.
Vaikka Heinolan keilahalli Valopallon kaikki toiminnot ovat ns. sesonkilajeja, joita harrastetaan etupäässä talvisin, pitää Lohtander hallin avoinna myös kesä- ja elokuussa supistetuilla aukioloajoilla. Heinäkuussa ovet pysyvät lukittuna kaiken aikaa.
Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen
