Toini Laitinen on tehnyt vuosikymmeniä kestäneen uran setlementin palveluksessa.
Toini Laitinen on yksi heinolalaisen Jyränkölän Setlementin pitkäaikaisimmista työntekijöistä, ja hänen vuosikymmenten aikana tekemänsä työ näkyy setlementin arjessa edelleen – niin toiminnassa, asenteissa kuin tavassa kohdata ihmiset.
Tapaan Toini Laitisen hänen kotonaan Jyränkölän Konsulinnassa. Haastatteluhetkellä vasta viikon verran Koivukodissa asuneelle Laitiselle ympäristö on kuitenkin hyvin tuttu: Hän on tehnyt vuosikymmeniä kantaneen elämäntyön Jyränkölässä.
Kotkassa syntynyt Laitinen kulki elämänsä ja työuransa Porvoon ja Lahden kautta Heinolaan yhdessä miehensä Tuure Laitisen kanssa. Heinolassa hän toimi Jyränkölän ylläpitämän Heinolan kansalaisopiston päätoimisena opettajana, kun taas Tuure Laitinen johti Jyränkölän toimintaa toiminnanjohtajana ja rehtorina vuosina 1958–1974. Yhteisestä työstä kasvoi kokonaisuus, jota molemmat kuvasivat elämäntavaksi.
’’Elämä oli Jyränkölä’’
Opettajaksi Heinolan seminaarista valmistunut Toini Laitinen ehti työskennellä ensin Porvoossa. Muistot kaksikielisestä rannikkokaupungista eivät ole pelkästään nostalgisia.
– Porvoossa suomen- ja ruotsinkieliset tappelivat jatkuvasti, ja jouduin korjaamaan heidän naamataulujansa. Tämä tuntui vastenmieliseltä, Laitinen muistelee.
Huojennus oli suuri, kun työ vei Lahteen Harjulan Setlementin Niemen lastentaloon. Aikansa moderni talo oli monitoimipaikka, jossa kokoontuivat kaikenikäiset vauvasta vaariin.
– Itse näen, että tässä tehtiin esityötä setlementtityölle Heinolassa.
Kun Laitisia pyydettiin kertomaan tekemästään työstä, he huomasivat pian, että Heinolassa oli syntymässä jotakin uutta.
– Tänne oli selvästi syntymässä ajatusta siitä, että aikuisetkin voivat kokoontua kerhoilemaan, Toini Laitinen kertoo.
Ikääntyneiden ryhmiä oli kokoontunut jo aiemmin Syrjälän salissa, mutta tilat kävivät ahtaiksi.
– Yhdessä johtokunnan kanssa mieheni Tuure mietti, että tarvittaisiin suuremmat tilat.
Vuonna 1963 Syrjälän viereiselle tontille nousikin uusi toimitalo, Jyränkölä. Siihen valmistui asunto 20 eläkeläiselle sekä juhlasali, jossa riitti tilaa kasvaville opintopiireille. Monille vanhustenkodin asukkaille muutto merkitsi siirtymistä kylmistä ja vetoisista ullakkohuoneista lämpimiin, moderneihin asuntoihin.
– Tässä syntyi setlementtityön pohjalle eläkeikäisten harrastustoiminta, Laitinen toteaa.
Opettajana Toini Laitinen nautti työn monipuolisuudesta.
– Olin työssä, joka antoi mahdollisuuksia. Pääasiassa uskalsin opettaa lähes kaikkea.
Kuvataitopiirin osalta hän kuitenkin luovutti vastuun muille. Piiriä veti julkkiskarikatyyreistaankin tunnettu Teuvo Salminen, joka opetti ryhmäläisille piirtämistä ja värien käyttöä.
Erityisen lämpimästi Toini Laitinen muistelee yhteistä työuraa edesmenneen miehensä kanssa.
– Olimme Tuuren kanssa hyvä työpari. Meillä oli työintoa, ja toimme esille setlementtityön perusideaa. Tute oli humaani, jalat maassa ja touhutippa nenän päässä.
Työ ei rajoittunut virka-aikaan. Iltaisin Laitinen suunnitteli ohjelmistoja ja laati opetusaineistoa. Tuure Laitinen tiivisti kaiken toteamukseen: ’’Elämä oli Jyränkölä.’’
Kultakerho rikkoi ennakkoluuloja
Vuonna 1950 Jyränkölän toiminnanjohtaja Maire Salomaa perusti “Kultaisen iän kerhon”, joka kokoontuu yhä viikoittain Kultakerho-nimeä kantaen. Kun Salomaa muutti Yhdysvaltoihin, kerho siirtyi nuoren Toini Laitisen johdettavaksi.
– Kerho tuli ikään kuin syliin, enkä heti tajunnut, mihin ryhdyin.
Laitinen kertoo, että sanonta siemenessä on tähkä, kuvaa hyvin tapahtumaketjua, joka kuvaa eläkeläisten kerhon perustamisesta alkanutta tapahtumasarjaa.
-Siemenet kylväytyivät niin, että ensin setlementissä, myöhemmin poliittisissa yhdistyksissä ja muissa seuroissa ympäri maan syntyi erilaisia eläkeläiskerhoja. Sana kulki ja mallia käytiin hakemassa Heinolasta. Ennakkoluulojen muuri murtui ja alettiin ymmärtää, että varsinaisen päivätyön jättänyt ihminen kykeni vielä monenlaiseen, jopa opiskeluunkin, Laitinen kirjoittaa Kultakerhon 60-vuotisjuhlajulkaisussa.
-Se siemen kylvettiin hyvään maahan ja alkoi itää, Laitinen lausuu nyt.
Kerhotoimintaan soveltuvia kirjoja eläkeläisille ei tuohon aikaan ollut, vaan aineistot piti sovittaa itse. Kerho kasvoi, rönsyili ja synnytti uusia toimintoja: matkoja, kuntokursseja, kuoroja, näytelmiä ja terveyskasvatusta.
– Kultakerho on ollut puunrunko, josta on lähtenyt monia toimintoja, Laitinen tiivistää.
Sysäyksen työn laajentumiselle antoi lehtori Helena Syrjälän voimakas tuki Jyränkölälle ja hänen lahjoittamansa kiinteistö, Syrjälä, Siltakadun varrella.
Monenlaisista ennakkoluuloista huolimatta kerhotyö vakiintui ja monipuolistui vuosien vieriessä.
– Luultiin, että ikäihmiset saavat liikunnasta sydänkohtauksen – tai murtavat luunsa. Kirkon taholta taas sanottiin, että olimme syntisiä, kun perustimme tanssikerhon, Laitinen muistelee.
Ulkomaanmatkoillekin lähdettiin, tosin varovaisesti.
– Matkalle piti ottaa mukaan terveyssisar vanhusten vointia varmistamaan.
Päätoimisen opettajan tehtävistä Toini Laitinen jäi eläkkeelle vuonna 1990, mutta työ ei päättynyt siihen. Hän jatkoi legendaarisen Kultakerhon vetämistä aivan viime vuosiin saakka.
– Parhaimmillaan Kultakerhossa on ollut kerrallaan 123 osallistujaa, Laitinen näyttää lähes 40 vuotta vanhasta tilastosta.
Jyränkölässä pitkän ja ansiokkaan työuran ja elämäntyön sekä huikean yli 60-vuotisen rupeaman Kultakerhon vetäjänä tehnyt Toini Laitinen on enemmän kuin ansainnut tittelinsä Jyränkölän Grand Old Ladyna. Naisena, jonka työpanos näkyy ja kuuluu yhä setlementin arjessa.
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
Teksti ja kuvat: Jussi Varjo HU
