Kevättalvi on suosikkivuodenaikani. Tätä kirjoittaessani aurinko on jo korkealla, ja päivä on pidentynyt melkein kuusi tuntia. Luontokin valmistautuu kevään tuloon. Valkea lumi heijastaa auringon säteet häikäiseväksi näkymäksi. Valo hoitaa!
Seurakunnan luottamushenkilönä minä ja kollegat pyrimme huolehtimaan siitä, että seurakunnalla on mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Se tarkoittaa suunnilleen kolmea asiaa: puitteita, resursseja ja strategiaa.
Puitteilla tarkoitan sitä, että käytännön toiminta olisi mahdollisimman helppoa ja mutkatonta. On toimitilat, hallinnolliset rakenteet, järjestelmät ynnä muut, joita ei työntekijöiden toivon mukaan tarvitsisi kauheasti miettiä, vaan voi keskittyä tärkeimpään, eli työn sisältöön.
Resursseista tulee varmasti useimmiten mieleen raha. Terve talous onkin keskeinen mahdollistaja. Raha pitäisi osata käyttää viisaasti niin, että painopiste olisi siinä äsken mainitussa toiminnan sisällössä eikä puitteissa. Toinen kriittisen tärkeä resurssi on henkilöstö, siis ihmiset. Päättäjät osallistuvat avainhenkilöiden rekrytointiprosessiin ja valintaan, ja päättävät palkkabudjetin lisäksi esimerkiksi työhyvinvoinnin ja koulutuksen määrärahoista.
Strategia lienee näistä kolmesta vaikein, mutta ei vähäisin. Strategia merkitsee yleensä valintoja – mihin panostetaan enemmän ja mihin vähemmän. Kaikkea mitä haluttaisiin ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä. Ja kaikki ihmiset ovat tärkeitä, vauvoista vanhuksiin. Tässä meillä päättäjillä onkin pohdittavaa keväisessä strategian työstössä.
Ajattelen, että meidän tehtävämme päättäjinä on näiden kolmen asian hyvällä hoitamisella helpottaa ja mahdollistaa seurakunnan ydintehtävän täyttämistä. Seurakunta on hengellinen yhteisö, sen sisältö ja sanoma on hengellinen. Teemme yhdessä työtä, jotta Hengen valo voi hoitaa.
Heikki Mäkilä
Kirjoittaja on Heinolan seurakunnan kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.
