Pitkään Mestis-vesillä seilannut Heinolan kiekkoilun lippulaiva Peliitat pelaa nyt toista kauttaan II-divisioonassa. Mestis-taival päättyi toissa keväänä taustalla toimineen osakeyhtiön konkurssiin, mutta viime vuonna toiminta herätettiin henkiin uuden yhdistyspohjaisen ryhmän toimesta paria sarjaporrasta alempaa.
II-divisioonassa asiat ovat monella tapaa toisin kuin ammattilaissarjan tavoin toimineessa Mestiksessä. Yksi iso muutos on pelaajien ikärakenne. Siinä missä Mestistä pelattiin käytännössä pelkästään hieman yli parikymppisillä pelaajilla, on Peliittojen joukkueen ikähaitari II-divisioonassa 19–44 ikävuoden väliltä. Noin puolet joukkueen pelaajista on opiskelijoita ja toinen puoli työssä käyviä.
19-vuotias Joona Karjalainen on yksi nuorista urallaan eteenpäin pyrkivistä nuorista. Toisesta ääripäästä löytyy kaksi 44-vuotiasta puolustajaa, joukkueen kapteeni Aki Nurminen ja Liiga-kaukaloista tuttu kanadalainen Ryan Glenn.
– Kyllähän tässä on pelaajia kuten viime vuonnakin juuri täysi-ikäisyyden rajalta tuonne 44-vuotiaaseen Aki Nurmiseen asti. Siihen mahtuu monenlaista elämäntilannetta. Itsekin kuuluu siihen vanhempaan kaartiin, että on työt, perheet ja muut kiireet. Ainakin itellä se on ollut virtaa antava tekijä ja ei tätä tekisi, jos ei tykkäisi, joukkueen viime kauden paras pistemies 34-vuotias Niklas Westerlund kertoo.
II-divisioonassa harjoitustahti on Mestistä löyhempi ja ottelukuorma vähäisempi. Käytännössä kaikki ottelut pelataan viikonloppuisin ja tuplapelejä mahtuu kauteen vain muutamia. Mestiksessä harjoiteltiin aamupäivisin, mutta II-divisioonassa harjoitukset painottuvat ilta-aikaan, joka mahdollistaa harrastamisen myös päivätyössä käyville.
Sarjaan on keveämmän ohjelman myötä ollut helppo houkutella mukaan monia kovan luokan pelimiehiä, kuten Liigassa pelanneet Glenn ja Vili Sopanen, joilla paloa lajia kohtaan riittää, mutta ei mahdollisuuksia tai halua harrastaa lajia enää ammattimaisesti.
– Pitää ottaa huomioon, että tämä on kaikille tässä vaiheessa harrastus. Toivottavasti joillekin nuoremmasta kaartista ja miksei vanhemmastakin voisi olla mahdollisuus tehdä tätä jopa työkseen tai pelata korkeammalla tasolla tulevaisuudessa.
Hommia paiskitaan joukkueessa tosissaan menestyksen eteen, mutta myötämielisyyttä ja joustavuutta työ ja opiskelukiireiden kaltaisiin tärkeisiin poissaoloihin löytyy.
– Jos on töitä, niin silloin jätkän on pois meidän käytöstä. Siviilielämän ehdoilla mennään, vankkaa Liiga-kokemusta omaava päävalmentaja Jani Keinänen painottaa.
– Keinänen on ollut tosi ymmärtäväinen, että on kouluja ja työkiireitä. Sitten kun on pakollista poissaoloa, niin siihen suhtaudutaan hyvin. Kuitenkin kilpailua on joukkueessa, että ei voi ihan lekkeriksi vetää. Muuten vie joku paikan heti, Westerlund muistuttaa.
Jääkiekko on melkoinen aikasyöppö kilpakiekkotasolla, joka kysyy paljon myös pelaajan lähipiiriltä. Westerlundin mukaan kotijoukkojen tuki on ollut vahvaa.
– Tähän uppoaa aikaa ja perhekin antaa myönnytyksiä. Vaimokin jossain vaiheessa kesällä kyseli, että vieläkö meinaat pelata. Ei ole missään vaiheessa tullut sellaista, että pitäisi jättää touhu nuoremmille. Niin pitkään mennään, kun on kivaa ja pärjää mukana, Westerlund lopettaa.
