Juuri kun koronapandemia osoitti hellittämisen merkkejä, sai maailma aivan toisenlaisia murheita Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Reaktiot olivat hämmästyttävän yksimielisiä. Läntiset demokratiat toimivat hätkähdyttävän ja kiitettävän nopeasti asettaessaan pakotteita kansainvälisiä sopimuksia rikkovaa ja Ukrainan itsenäisyyttä horjuttavaa, autoritäärisesti johdettua Venäjää vastaan. Ero koronapandemian alkamiseen oli huomattava: Koronaviruksen levitessä ympäri maailmaa, valtiot jopa vapaan liikkuvuuden Euroopassa sulkivat rajojaan ja rajoittivat viruksen etenemistä, toiset tiukemmin ja toiset vähemmän tiukemmin. Nyt uuden kriisin edessä lännen rivit suoristuivat lähes välittömästi ja sotaa pakenevat otettiin avosylin vastaan raja-aidoista välittämättä.
Viime vuosien rakoilut länsimaiden välisissä suhteissa, joukossa mm. Britannian ero Euroopan unionista ja Puolan ja Unkarin ongelmat oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisessa, jäivät yhdessä yössä unholaan. Tämä antoi vahvan signaalin Venäjälle ja erityisesti sen johdolle: Eroavaisuuksistamme ja erimielisyyksistämme huolimatta seisomme yhtenä rintamana demokratian ja vapaan yhteiskunnan ollessa uhattuna.
Vaikka vallitsevaan tilanteeseen löydettäisiinkin pikaisesti eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu, valitettavasti jo nyt nähdyt tapahtumat voimistavat vastakkainasettelua idän ja lännen välillä vuosiksi eteenpäin. Tästä kärsivät aivan tavalliset kansalaiset nyt erityisesti Ukrainassa, mutta jatkossa myös Venäjällä ja muualla maailmassa. Tuntuukin käsittämättömältä, miten käytännössä yksi ihminen voi saada näin syvät arvet kansakuntien välille ja luoda pelon ilmapiiriä mantereelta toiselle. Aivan kuin 1900-luvun alkupuolen hirmuteoista ei olisi opittu yhtään mitään.
