Suomessa on työvoimapula, joka uhkaa lähivuosina kasvaa entisestään. Erityisesti pula koskettaa sosiaali- ja terveysalaa, mutta myös esimerkiksi siivous- ja kiinteistöalaa sekä varhaiskasvatusta. Kaikki varmasti jakavat huolen työvoiman saatavuudesta ja riittävyydestä. Keinot haasteeseen vastaamiseksi vaihtelevat.
Ratkaisuja työvoimapulaan on haettava monella eri rintamalla. Koulutusohjelmilla voidaan auttaa ihmisiä hankkimaan tarvittavaa osaamista ja kokemusta. Oppisopimus on tässä hyvin keskeisessä asemassa. Työoloja, kuten joustavia työaikoja ja vaikutusmahdollisuuksia parantamalla voidaan houkutella ja sitouttaa työntekijöitä. Teknologiaa hyödyntämällä voidaan vähentää ihmisen tekemän työn tarvetta. Tekoäly mahdollistaa jo nyt paljon, mutta vielä tarvitaan paljon kehitystyötä, jotta vaikkapa sairaalat pyörisivät ilman hoitajia. On vaikea uskoa, että ihmiset olisivat vielä valmiitakaan siihen.
Yksi keino on kuitenkin ylitse muiden: Suomi ei tule selviämään ilman työperäistä maahanmuuttoa. Vaikka esimerkiksi kielitaito asettaakin omat haasteensa, voi työperäinen maahanmuutto tuoda uutta osaamista ja monimuotoisuutta työpaikoille. Se lisää ymmärrystä puolin ja toisin, ja voi parhaassa tapauksessa mahdollistaa uudenlaiset innovaatiot, jotka lisäävät työllisyyttä ja kasvua.
Maahanmuuton rinnalla on toki hyvä muistaa, että Suomessa on paljon työttömiä. Heistä voidaan saada helpotusta työvoimapulaan monellakin eri alalla. Se ei kuitenkaan riitä. Esimerkiksi hoitoalalla työskentelemisessä tarvitaan tietynlaista kutsumusta. Kaikista ei ole hoitajiksi. Siksi tarvitsemme ihmisiä, joilla on luontainen taipumus työskennellä tässä elintärkeässä ammatissa. Sillä ei pitäisi olla tuon taivaallista merkitystä, ovatko he kotoisin naapuripitäjästä taikka miljoonakaupungista toiselta puolelta maapalloa.
