Hoivatahdon ja muut omat toiveensa voi täyttää jopa kirjaseen, jota Reetta Kaapro esittelee. Kuva: Jetta Kuitunen
Kuolindoula on koulutettu kanssakulkija, jonka tavoitteena on auttaa siinä, että ihminen saisi arvokkaan ja omannäköisen kuoleman. Kuolindoulaa sitoo vaitiolovelvollisuus ja heillä on omat eettiset ohjeet.
– Olemme omaisten ja kuolevan tukena läpi hoitoprosessin, tarjoamme läsnäoloa, rauhoittavia keskusteluja ja kuuntelua. Luomme pysyvyyttä ja arjen jatkuvuutta. Tavoitteemme on helpottaa siirtymistä elämästä kuolemaan lempeästi ja arvokkaasti. Kunnioitamme syvällisesti jokaisen yksilön ainutlaatuista tarinaa ja elämänkokemusta, kuvaa kuolindoulaksi keväällä valmistuva Reetta Kaapro.
– Lähes kaikki omaiseni ovat kuolleet. Kun olin saattamassa heitä viimeisiin elinpäiviin saakka, näin paljon yksinäisyyttä ja kärsimystä. Halusin myös ruveta tekemään jotakin itselleni merkityksellistä. Eniten ihmiset pelkäävät loppuvaiheessa kipua, yhteisön ulkopuolelle sulkemista tai että he menettävät ihmisarvonsa, kohdellaan näkymättöminä, tietää Kaapro.
Arjessa auttaminen ja läsnäolo ovat tärkeä osa kuolindoulan työtä.
– Autamme asiakasta ilmaisemaan elämänsä loppuvaihetta koskevia toiveitaan ja tarpeitaan, tuemme saattohoitovaiheen suunnittelussa ja valmistelussa ja tarjoamme emotionaalista tukea. Tuki voi olla hyvin konkreettista (esim. hoitotahdon teko, apu hautajaisjärjestelyissä tai jopa koiran ulkoilutus) tai henkisempää kuten kuolemasta keskustelua ja surun käsittelyä kuolevan sekä läheisten kanssa, kertoo Reetta.
– On myös tärkeää muistaa, että kuolindoulat eivät korvaa hoitohenkilökuntaa eivätkä he osallistu hoitotyöhön. Työskentelemme erilaisissa ympäristöissä kuten sairaaloissa tai asiakkaiden kotona. Toimimme linkkinä tai toiveiden “tulkkina” potilaan, omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä.
– Kuolevan tai hänen omaisensa kanssa tehdään ihan sopimus, jota noudatetaan. Hoitohenkilökunnalla on yleensä hyvin rajoitetusti aikaa, mutta doula voi olla läsnä pidempiä aikoja, lupaa Reetta.
Suuret korvat ja pieni suu
Se on kuolindoulien motto. Ammattinimike kuolindoula on Suomessa uusi, vaikka kuolevan tukena doulan lailla toimineita vapaaehtoisia on pitkään ollut. Suomessa on alettu kouluttamaan kuolindoulia vuonna 2023 Lohtu Akatemiassa.
He vaikuttavat yhteiskuntaan luomalla turvallisia tiloja keskusteluun kuolemasta sekä normalisoimalla ja pitämällä yllä kuolemapuhetta.
– Kuolema on meillä tabu. Siitä ei haluta puhua, vaikka se on meillä kaikilla edessä. Me puhumme kuolemaa, käytetään sitä sanaa rohkeasti, Reetta toivoo.
Hoitotahto vai hoivatahto
Molempi parempi! Kirjallinen tai suullinen hoitotahto on potilaan tahdon ilmaisu, jossa potilas ilmaisee ohjeet elämän loppuvaiheen hoitoon sellaisen tilanteen varalle, kun ei pysty enää vaikuttamaan hoitopäätöksiin. Sen voi jokainen tehdä Omakanta-palvelussa.
Hoivatahto on puolestaan kevyempi versio, jossa arjen pienimmätkin ilot ja tärkeät asiat kirjataan ylös. Ne voivat liittyä mm. pukeutumiseen, esim. oma yöpaita, ulkonäköön, ruokaan tai juomaan.
Loppuun asti arvokkaasti
Kuolevan potilaan on tärkeä kokea, että hän on arvokas ihmisenä ja että hänen loppuelämänsä on laadukas. Potilas tulee huomioida toiveineen kokonaisvaltaisesti. Potilaiden toiveet liittyivät elämänarvoihin, ihmissuhteisiin, hoitoon, aikaperspektiiviin ja olemassaolon ahdistukseen.
Potilaat toivovat usein sairastumisen vastapainoksi elämäänsä iloa ja elämyksiä. Muistot menneistä ajoista ja merkityksellisistä ihmisistä nousevat merkityksellisiksi. Kuolevat potilaat nauttivat yleensä yksinkertaisista arkisista asioista, kuten luonnosta, hiljaisuudesta, musiikista.
Teksti: Jetta Kuitunen
