Vierailin hiljattain Amerikassa, tarkemmin sanottuna New Yorkissa sekä Bostonin seudulla. Matkalla Yhdysvaltain itärannikolle moni asia säätä myöten tuntui tutulta. Bostonissa itse asiassa oli jopa niin kylmä, että jouduin korjaamaan paikallisten asukkaiden mielikuvaa Suomesta kylmänä maana. Ainakin tänä talvena on tuntunut siltä, että Bostonissa vietetyt päivät olivat paljon kylmempiä kuin eteläisessä Suomessa koetut pakkaset.
Bostonin kupeessa sijaitseva Foxboroughin kunta muuten vaikutti ikänsä ja kokonsa puolesta Heinolalta. Foxborough on perustettu vuonna 1778 (Heinola 1 776), ja asukkaita molemmissa on noin 18 000. Suurimpia eroja ovat työttömyysaste (Foxborough 3,6 %, Heinola 16,6 %) ja asuntojen hinnat (kaksion vuokra Foxborough 2 000 € / kk, Heinola 600 € / kk).
Luonnollisesti muitakin eroja on, ja niitä ei voi olla huomaamatta ihan tavallisessa arjessa. Ravintolaan mennessä ei tiedä paljonko lasku tulee loppujen lopuksi olemaan. Lähes poikkeuksetta ruokalistassa näkyvillä oleviin hintoihin kun lisätään verot ja tippi. Tipin suuruuden saa monissa tapauksissa itse päättää, mutta sen kokonaan maksamatta jättäminen koetaan hyvin törkeänä. Ellei palvelu sitten ole oikeasti ollut täysin ala-arvoista. Sitäkin kuulemma tapahtuu, vaikka nyt ainakaan tällä reissulla sitä ei omalle kohdalle sattunut. Töykeää asiakaspalvelua koimme kuitenkin linja-autossa ja lentokentällä. Joillakin niin sanotuilla asiakaspalvelun ammattilaisiksi itseään kutsuvilla tuntuu olevan käsitys, että he ovat kaiken ja kaikkien yläpuolella, varsinkin kun heillä on nimikyltti rinnassaan.
Muovin määrä mm. hotellin aamiaisella oli eurooppalaisen silmiin järkyttävää.
Paikallisista apteekeista löytyy hyllymetreittäin erilaisia lisäravinteita.
Eurooppalaisen, pahvipillien ja muovipulloihin kiinnitettyjen korkkien kanssa kamppailevan silmiin muovin käyttö ja kierrätysmahdollisuuksien puute Yhdysvalloissa näyttäytyy suoraan sanottuna järkyttävältä. Hotellin aamiainen nautitaan kertakäyttöisillä muoviaterimilla kertakäyttöastioista. Tai no, nautitaan. Monessa tapauksessa aamiainen koostuu pääosin valkoisista jauhoista leivotusta leivästä, bageleista ja makeista leivonnaisista. Hedelmät ja vihannekset loistavat poissaolollaan muutamaa yksittäistä banaania lukuun ottamatta. Ruoansulatusta edistääkseen ja vatsavaivoja ehkäistäkseen on suunnattava paikalliseen apteekkiin, jonka hyllyt notkuvat erilaisia lisäravinteita pillereinä, tabletteina ja karkinmakuisina viinikumeina. Lääkemainokset vilahtelevat television mainostauoilla niin tiheään, että tuntuu että lähes jokaiseen vaivaan tarjotaan jos jonkinlaista lääkettä sen sijaan että kiinnitettäisiin huomiota terveydellisten ongelmien juurisyihin.
Auto on lähes välttämättömyys jenkeissä, varsinkin jos suuntaa isojen kaupunkien ulkopuolelle. Automatkalla New Yorkista Bostoniin kolmen osavaltion läpi huomasi hyvin, kuinka palvelut on ripoteltu sinne tänne ja etäisyydet ovat pitkiä. Keskellä ei mitään kohoaa intiaanireservaattiin perustettu kasino, jossa pelaajien dollarit sujahtavat peliautomaattien syövereihin alta aikayksikön. Toisaalla on leffateatteri, ja muutaman mailin päässä jälleen yksi ostoskeskus. Ja niitä kyllä riittää, ostosmahdollisuuksia nimittäin. Kaupunkien ulkopuolelta löytyy jättimäisiä ostosparatiiseja (tai helvettejä, riippuen millaisina ne kukin haluaa nähdä), joista löytyy lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Amerikka jos mikä on rakennettu kulutukselle. Liikenne sumppuuntuu Heinolan kokoisissa pikkukaupungeissa lähes samaan tapaan kuin Helsingin valtaväylät pahimpaan ruuhka-aikaan.
New York on yksi tunnetuimmista, ellei tunnetuin, kaupunki maailmassa.
Yksi silmiinpistävä seikka etenkin New Yorkissa ovat ihmiset. Eivät niinkään paikalliset itse, vaan turistit, joita tämä ehkä maailman tunnetuin kaupunki vetää puoleensa. Täytyy myöntää, että ikinä ennen en ole törmännyt niin huonosti käyttäytyviin turisteihin kuin New Yorkissa, en vaikka olen nähnyt humaltuneiden turistien törttöilyä monissa Etelä-Euroopan lomakohteissa ja vieraillut New Yorkiakin enemmän turisteja houkuttelevissa Lontoossa ja Pariisissa. New Yorkissa tönitään ja ohitetaan jonoissa, röyhtäillään aamiaisella ja pizzeriassa ja huudetaan ja mekastetaan kanssaihmisistä välittämättä. Tuntuu kuin aiemmin olisin elänyt eurooppalaisessa kuplassa, jossa ainakin suurilta osin osataan käyttäytyä.
Poliittisesti kuin yö ja päivä jakautunut maa tarjoaa jokaiselle jotakin. Erityisesti isona omenana
New Yorkin siluetti on vaikuttavaa katseltavaa vuorokaudenajasta riippumatta.
tunnettu New York eri kaupunginosineen mahdollistaa siirtymisen hetkessä Times Squaren häikäisevien valomainoksien keskeltä hiljaisemmille sivukujille tai kiinalaisen ruoan parista nauttimaan jälkiruoaksi aitoa italialaista sorbettia. Löytyypä New Yorkista suomalaisiakin herkkuja: Suomalaisten rakastamaa Fazerin Sinistä ja muita suomalaisia makeisia myydään neljää myymälää operoivassa BonBon -karkkikaupassa, jonne hiljattaisen TikTok-buumin myötä joutuu jopa jonottamaan. Myymälät tosin ratsastavat ruotsalaisuudella, se kun tuntuu olevan paljon parempi myyntivaltti.
Vaikka isosta omenasta haukkaamani pala oli hyvin pieni ja kosketus Yhdysvaltoihin jäi melko pintapuoliseksi, osaa sitä arvostaa Eurooppaa ja erityisesti Suomea ihan eri tavalla. On ihan oikeasti hyvä asia, että Euroopassa erilaisia asioita säädellään tiukemmin kuin Atlantin toisella puolella. Täällä on vielä sellaista aitoutta, jota ei Amerikan kiiltokuvamaisesta, bisnes edellä tehdystä yhteiskunnasta meinaa etsimälläkään löytää. Hiljaisuus, luonnon koskemattomuus ja syrjäinen sijainti – siinäkö tiivistettynä suomalaisen aitouden ja onnellisuuden salaisuus?
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
