Museon tehtävänä on herättää keskustelua

Osittain intuitiivisen päätöksen myötä nykyiseen virkaansa Heinolan museonjohtajaksi vuonna 2016 hakenut ja valituksi tullut Pietiläinen kertoo tunteneensa jonkinlaista vetoa Heinolaan jo aikaisemmin.

-Osansa saattaa olla Päijät-Hämeeseen linkittyvillä sukujuurillani, hän pohtii.

Sukututkimuksen avulla Pietiläinen on jäljittänyt sukujuuriansa muun muassa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Lusiin ja Jyränköön.

Isänsä jäämistöstä löytyneiden kirjeiden avulla Pietiläinen on löytänyt yllättäviäkin yhtymäkohtia. Hartauskirjojen ja postikorttien avulla on paljastunut muun muassa sukulaissuhde kristillisissä yhteyksissä Heinolassa toimineeseen isoisotätiin. Myös tätä kautta tullut tietoa siitä, millainen Heinola oli 1800- ja 1900-luvuilla.

Aiemmin muun muassa Haminassa museonjohtajana ja Lahdessa historiallisessa museossa amanuenssina toiminut Terhi Pietiläinen pitää Heinolan kolmen museon tarjontaa monipuolisena kokonaisuutena.

-Teemojensa puolesta kaupunginmuseo tarjoaa melkein jokaiselle jotakin, ja taidemuseo ja Aschanin talo saattavat olla enemmän kohderyhmämuseoita. Kaikkia toki pitää kehittää laaja yleisöpohja huomioiden, Pietiläinen kertoo.

Toiminnassa elettävä ajassa

Heinolan museoiden vahvuuden Pietiläinen näkee kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa, jotka ovat vahvasti läsnä kaupunkikuvassa. Tällainen ympäristö kiehtoo myös monia ammattitaiteilijoita.

-Moni taiteilija arvostaa sitä, että saa suunnitella näyttelyitä hienoon ja kauniiseen rakennukseen.

Museoihin stereotyyppisesti liitetyt mielikuvat pölyttyneistä nurkista ja paperin rapinasta eivät pidä Pietiläisen mukaan lainkaan paikkaansa, vaan museoala elää ajassa. Uudet teknologiat ja jatkuva oman toiminnan arviointi innostavat uudenlaiseen vuorovaikutukseen museoväen ja asiakkaiden välillä. Yksi alan suurimmista mullistuksista oli valtakunnallisen Museokortin lanseeraaminen vuonna 2015.

-Museokortti on tehnyt palveluksen museoille, Pietiläinen iloitsee.

Pietiläinen pitää museoiden kehittämisessä tärkeänä ajassa elämistä ja mahdollisuutta kokea asioita valtavirran ulkopuolelta.

-Pelillisyys, leikki, viihtyminen ja toisenlaiset kokemukset, Pietiläinen luettelee uudenlaisia, perinteisesti vähemmän museoihin liitettyjä kehityssuuntia.
Vaikka Heinolan museot edustavat ulkoisesti perinteisempää suuntausta, ollaan niihinkin valmiita omaksumaan vaikka uutta teknologiaa, jos se tukee tarkoituksenmukaisella tavalla museoelämystä.

-Mobiilikierrokset ovat meillekin tulossa kesäksi, Pietiläinen paljastaa viitaten museokierroksiin, joihin kävijä voi tutustua omatoimisesti omalla päätelaitteellaan museovierailun yhteydessä tai vaikka kotisohvalta.

Taidemuseo kehittämisen kohteena

Heinolan museon kehittämistyössä Pietiläinen on pyrkinyt huomioimaan museon pitkät perinteet, mutta korostaa myös uskallusta tehdä omannäköistä näyttelytoimintaa. Unelmiensa museolta Pietiläinen peräänkuuluttaa ajassa elämistä, omintakeisuutta sekä eritoten yksilön kohtaamista ja läsnäoloa museon ja asiakkaan välillä.

-Kävijämäärät eivät aina ole itseisarvo, Pietiläinen huomauttaa. -Pieniäkin yleisöjä on voitava huomioida.

Tällä hetkellä Heinolan museotoiminnan tulevaisuuden suurin kehittämiskohde on tänä vuonna 30 vuotta täyttävä taidemuseo.

-Olemme pyrkineet palvelemaan monenlaisia makuja omaavia asiakkaita, Pietiläinen kertoo.

Pietiläinen toivoo myös tiiviimpää yhteistyötä alueen muiden taidemuseoiden kanssa. Lähistöllä sijaitsevat muun muassa Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva, Urajärven kartanomuseo, Itä-Hämeen museo sekä Orimattilan taidemuseo.  Lisäksi lähistöllä muitakin on muitakin mielenkiintoisia toimijoita kuten Joutsan Haihatus sekä Mäntyharjun Salmela.

-Me voisimme kirkastaa rooliamme tässä kokonaisuudessa.

Museon niukat resurssit, tarkemman sanottuna henkilöstön osalta, ovat kehittämisen suurin haaste. Heinolan museot työllistävät vakituisesti 4 henkilöä, joten kaikkia kolmea museota ei ole mahdollista kehittää erikseen ja samaan aikaan. Kokonaisuus on tärkeä. Taidemuseon kehittämisestä järjestetään museoviikolla webinaari ja alkusyksystä tilanteen salliessa keskustelua jatketaan työpajoissa. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat tervetulleita mukaan kehittämistyöhön. Työn tuloksena syntyvät tulevaisuuden taideaskelmat julkistetaan lokakuussa taidemuseon 30-vuotisjuhlassa.

  • Juhlat pidetään livenä mikäli epidemiatilanne sen sallii, huomauttaa Pietiläinen.

Rikkaruohoja kitkevä akateemikko

Kotona vietetty aika toimii Terhi Pietiläisellä kokonaisvaltaisen työn vastapainona. Työssä jaksamisen kannalta riittävä lepo on hänelle ensisijaisen tärkeää, myös arkena.

Mitään laiskottelua vapaa-aika ei kuitenkaan Pietiläiselle merkitse, vaan silloin aikaa kuluu oman talon isolla pihalla ja kasvimaalla.

-Käyn nyppimässä rikkaruohoja, mikä on todella rentouttavaa, Pietiläinen hymyilee.

Pihatöiden vastapainoksi Pietiläinen on elinikäinen oppija. Tällä hetkellä työn alla ovat kansantieteen jatko-opinnot, jotka valmistuvat lähiaikoina.

-Minulla on aina jotain meneillään.

Pietiläinen onkin kokeillut vähän kaikenlaista: runonlausuntaa, kirjoittamista, improvisaatiota. Maalaus on kuitenkin lähimpänä sydäntä, ja sen pariin hän palaa yhä uudelleen. Aikoinaan oli jopa lähellä, ettei taideala vienyt Pietiläistä mukanaan ja muuttunut harrastuksesta työksi. Taidelukiossa ja Limingan taidekoulussa opiskellut Pietiläinen tasapainoili nuorempana taidealan ja yliopiston välillä. Miten yliopisto ja lopulta museoala veivät voiton?

-Erilaisten sattumusten kautta ala valitsi minut. Ehkä järkipuolella oli myös osansa, Pietiläinen naureskelee. Pietiläinen kuvaa omaavansa kaksi puolta. On voimakas luova puoli ja järjestystä korostava puoli.

-Nämä eivät todellakaan sulje toisiaan pois, ennemminkin ruokkivat toisiaan, Pietiläinen kertoo.

Tiedusteltaessa mitä Pietiläinen tekee koronarajoitusten hellittäessä, hän vastaa haaveilevansa isosta juhlasta.

-Juhlasta, jossa kaikki ovat yhdessä ja voisi tanssia ja laulaa. Ja voisi olla rennosti.

50-vuotispäiviään Pietiläinen viettää merellisissä maisemissa perheen kanssa hyvän ruoan ääressä.

Fakta

Syntymäaika ja -paikka: 24.5.1971, Nuijamaa.
Koulutus: Filosofian maisteri.
Ammattinimike: Museonjohtaja.
Perhesuhde: Aviomies, kaksi kissaa.
Harrastukset: Maalaus, ruoanlaitto, opiskelu, pihatyöt.
Motto: Aina on uusi mahdollisuus.

Teksti ja kuvat: Jussi Varjo

Jaa tämä:
Kategoria: Kuukauden vieras