Mikäli uudisrakentamiseen päädytään, kaavan odotetaan säilyttävän kulttuurihistorialliset arvot.
Museoviraston Päijät-Hämeen vastuumuseona toimiva Lahden museot ei nielaise suoraan Heinolan seurakunnan aikeita iskeä matalaksi sekä seurakuntatalo että pikkupappila ja laittaa kaavoituksen jälkeen tontit myyntiin. Seurakunnan mielestä sillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tehdä mittavia korjauksia mittavasta uudisrakentamisesta puhumattakaan.
Lahden museot katsoo Heinolan kaavoitustoimelle antamassaan lausunnossa, että myös seurakuntakeskuksen ja pikkupappilan säilyttävät vaihtoehdot on tutkittava kaavoituksen yhteydessä ja seurakunnan henkilökunnalleen rakennuttamalla pikkupappilalla on kulttuurihistoriallista arvoa. Kiinteistö on kuntotutkimuksen mukaan kunnostettavissa.
Myös seurakuntakeskus kannattaa Lahden museoiden mukaan kunnostaa. Teetetyt kuntoselvitykset eivät osoita seurakuntatalon purkukuntoisuutta, eikä pelkkä korjausvelka muodosta purkuperustetta. Seurakuntatalon julkisivu- ja ikkunarakenteista on tehty vauriokartoitus, joka sisälsi myös rakenneavauksen. Tutkimuksen havaintojen perusteella julkisivurakenteessa ja ikkunoissa on vaurioita ja kosteusteknisesti ongelmallisia rakenteita.
– Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole purkamisen kannalta keskeisin peruste. Perusteena purkamiselle seurakunnan näkökulmasta on se, ettei rakennus ole korjattavissa niin, että korjaaminen olisi seurakunnalle taloudellisesti mahdollista. Korjausrakentamisessa voitaisiin hyödyntää oikeastaan vain rakennuksen runko, vastaa kirkkoherra Janne Hatakka Lahden museoiden arvioihin.
Korjausrakentamisella pystyttäisiin Hatakan mukaan jatkamaan rakennuksen käyttöikää muutamilla vuosilla. Kuntotutkimukset ovat laajuudeltaan riittävät. Lisäksi on vähintäänkin epävarmaa, saataisiinko korjausrakentamisella sädesienen valtaamasta kiinteistöstä sellaista, että seurakunta voisi tilassa toimia. Korjausrakentamiselle ei ole perusteita.
Uudisrakentamiselle tiukkoja vaatimuksia
Seurakuntakeskus oli aikanaan Heinolan kaupunkiseurakunnan arvokkain rakennushanke. Sen tulevaisuutta ratkottaessa tulee varmistua kunto- ja korjattavuustutkimusten laadusta ja kattavuudesta, jotta tarkastelu perustuu riittävään tietopohjaan. Mikäli seurakuntakeskuksen tilalle tutkitaan yhtenä vaihtoehtona uudisrakentamista, on varauduttava siihen, että sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla alueella osana kirkkokorttelia ja Lahden Museot asettaa erityisiä vaatimuksia suunnittelulle.
Suunnittelun lähtökohta on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ympäristö, jonka arvot säilytetään. Tavoitteena on tällöin rakennetun kulttuuriympäristön vaaliminen ja alueen kehittäminen sen arvoja vahvistavalla ja niihin sopeutuvalla tavalla. Muun muassa rakennusoikeuden, rakentamisen mittakaavan ja toimintojen sijoittelun tulee tapahtua paikan ehdoilla ja sen ominaispiirteisiin sopeutuen.
Kirkkokortteliin liittyy erittäin merkittäviä kaupunkikuvallisia kysymyksiä ja sitä on käsiteltävä kokonaisuutena, ottaen huomioon myös kirkkopuiston arvot ja muutoskestävyys.
Uudisrakentamisen tutkiminen paikalle vaatii tuekseen kaupunkikuvallista herkkyysanalyysia ja edellyttää tasokasta arkkitehtisuunnittelua. Vaikutusten arviointi kulttuuriympäristön tilaan ja ominaisluonteeseen on toteutettava huolellisesti.
Yksityisomistukseen siirtyneen Kanttorilan tontin erottamisessa omakseen, on kaavamääräyksillä varmistettava, että se hahmottuu jatkossakin osana kirkkokorttelin kokonaisuutta.
Leirikeskuksesta arkeologinen tutkimus
Purku-uhan alla niin ikään olevan Kurenniemen leirikeskuksen kaava-alueella pitää Lahden museoiden mukaan järjestää arkeologinen inventointi tai maastotarkastus kaavoitustyöhön liittyvänä selvityksenä.
Inventointi on kohdennettava erityisesti rakennettavan tai muuttuvan maankäytön alueelle huomioiden myös tämän ympäristö koko suunnittelualueen osalta.
Mahdollisesti löytyvien uusien kiinteiden muinaisjäännösten rajat tulee samalla määrittää ja ottaa huomioon myös kaavaa laadittaessa.
– Tällainen inventointi on alueella tehty edellisen kerran vuonna 2003 ja vaikkakin se on asiakirjana vanhentunut, on vaikea nähdä perusteita uudelle arkeologiselle inventoinnille. Edellisen inventoinnin yhteydessä ei ole tullut esille mitään sellaista, joka voisi perustellusti edellyttää uutta inventointia, Janne Hatakka toteaa.
Kaavaselostuksessa ei ole kuvattu rakennetun ympäristön nykytilaa, eikä dokumentoitu olemassa olevaa rakennuskantaa eikä arvioitu purkamisen ja uudisrakentamisen vaikutuksia rakennettuun ympäristöön ja maisemaan.
Teksti: Jari Niemi
Kuva: Jari Kovalainen
