Heinola mielletään usein kesäkaupungiksi, jonka asukasluku kasvaa kesäisin kesäasukkaiden myötä. Samoilla kriteereillä Heinolaa voisi tituleerata talvikaupungiksi, mikäli ajatellaan alueen linnustoa. Sulana pysyttelevä Kymenvirta vetää puoleensa vesilintuja. Virran rannoilla parveilee talvisin suuri joukko sinisorsia. Niiden seassa vilahtelee jokusia telkkiä, isokoskeloita ja laulujoutsenia. Nämä talvehtijat viipyvät alueella sen vuoksi, että ruokaa riittää. Siinä suhteessa talvehtijoita auttaa myös paikallisten asukkaiden niille tarjoama ruoka-apu.
Aina silloin tällöin Kymenvirralle eksyy harvinaisuuksia, jotka kasaavat virran rannoille lintubongareita ja valokuvaajia kauempaakin. Viime talvena, jolloin Kymijoki oli laajemman jääpeitteen alla, virralla talvehti äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu pikku-uikku. Vuodelta 2015 olevan arvion mukaan pikku-uikkuja pesi Suomessa parisen kymmentä paria, joten ei ihme, että kaukoputkin ja pitkin objektiivein varustettuja lintuihmisiä tallusteli Hiidenhaudan ja Tommolan välisellä rantaosuudella.
Tänä talvena lintubongareita on hellinnyt merimetsokaksikko, joka ovat valinnut Kymenvirran talvehtimispaikakseen. Kymellä talvehtivat linnut eivät ilmeisestikään ole Suomessa pesivää merimetson alalajia, vaan pohjoista, Pohjois-Norjassa tai Vienanmerellä kesänsä viettävää lajia. Merimetso on itse asiassa aika tuore suomessa pesivä lintu. Ensimmäiset merimetson pesinnät havaittiin Suomessa vuonna 1996, jonka jälkeen laji on runsastunut ja arvioiden mukaan nykyisin Suomen rannikoilla pesii 25.000 merimetsoparia. Yhdyskunnittain pesivän merimetson Suomessa esiintyvä eteläinen alalaji rakentaa pesänsä puuhun, mutta tämä Heinolassakin talvehtiva pohjoinen sukuhaara rakentaa pesänsä kallioluodoille ja jyrkkäseinäisille lintuvuorille.
Nämä edellä mainitut harvinaisemmat talvivieraat poikkeavat virran vakioasukkaista siinä mielessä, että ne eivät ole riippuvaisia ruokinnasta. Sekä pikku-uikku, että merimetso käyttää ravinnokseen kaloja ja äyriäisiä, joten rannoilla sorsia ruokkivat henkilöt, tai lintuja tarkkailevat lintuharrastajat ovat niille uhkatekijä. Sen vuoksi niitä on vaikea lähestyä ja varsinkin valokuvaajille ne ovat haaste. Näistä virralla talvehtivista harvinaisuuksista valokuvaa haluavan on syytä mieltää tämä. Rantakivellä istuskeleva merimetso lehahtaa omille teilleen pienenkin häiriön sattuessa eikä sitä pääse lähestymään kuin erityistä varovaisuutta noudattaen. Ehdottomasti mielekkäämpi ja parempi vaihtoehto kuvaajille olisi kärsivällisyyttä vaativa odottelu sopivassa piilossa. Se olisi myös kuvauksen kohdetta ajatellen parempi vaihtoehto, sillä varsinkin merimetso tarvitsee rauhaisan levähdyspaikan, jossa voi kuivatella kalastuksessa kastunutta höyhenpeittoaan.
Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen
