Harmaapäätikka on tuttu näky talvisilla linturuokinnoilla. Kuvassa pariskunta pökkelöllä. Koiras erottuu punaisesta päälaesta.
Talvi on ankaraa aikaa näillä leveysasteilla talvehtiville eläimille ja varsinkin linnuille. Kylmyys ja ravinnon niukkuus antaa haastetta. Ihmisten järjestämät ruokintapaikat ovatkin monelle lajille elämää huomattavasti helpottava asia. Alun perin lintujen ruokintaa varten pystytetyt ruokinnat vetävät puoleensa myös nelijalkaisia eläjiä. Rusakoista ja kauriista onkin tullut monelle ruokintapaikalle yöllisiä vierailijoita. Nämä taas ovat vetäneet perässään saalistajia, kuten kettuja. Myös ilveksiä ja susia on havaittu liikuskelemassa asutuskeskusten tuntumassa.
Siivekkäistä puhuttaessa ruokintapaikoilla on talvella mahdollisuus tarkkailla lajeja, joita keskiverto kansalainen ei muuten näkisi. Tietenkin omakotitalojen pihojen ”lintulautojen” vakiovieraat tali- ja sinitiaiset ovat tuttuja myös kesäisin, sillä nämä lajit valtaavat pesikseen ihmisasutuksen lähitienoon lintupöntöt. Talitinttien sukulaiset töyhtö-, hömö- ja kuusitiaiset sitä vastoin pesivät hyvin harvoin ihmisasutusten välittömässä naapurustossa, mutta piipahtelevat mielellään talvisilla ruokinnoilla. Lintujen ruokintapaikat ovatkin tärkeitä edellä mainittujen tiaisten selviytymisessä, sillä niiden luontaiset elinpaikat vähenevät metsän hakkuiden seurauksena.
Oman vivahteensa talvisille ruokintapaikoille tuovat puunhakkaajat, eli tikat. Käpytikka lieneekin tuttu ilmestys lähes kaikilla ruokinnoilla, joilla on tarjolla rasvaa. Toinen mielellään ruokinnoilla piipahteleva tikkalaji on harmaapäätikka. Käpytikka on monelle tuttu koputtelija myös kesäisin. Harmaapää sen sijaan elelee varsin näkymätöntä elämää kesäaikaan johtuen osaksi sen hyvästä suojavärityksestä. Harmaanvihreä lintu maastoutuu hyvin metsän kätköihin, varsinkin kun se ei pidä turhaa meteliä olemassaolostaan. Myös viime aikoina ilahduttavasti kantaansa kohottanut valkoselkätikka piipahtelee mielellään kotipihojen rasvapötköillä. Joskus jokin kiertelevä valkoselkätikkayksilö saattaa jäädä talvehtimaan lähitienoolle ja olla jokapäiväinen vieras ruokinnoilla. Tämäkin lintu on harvemmin havaittu eläjä kesäaikaan.
Kuten nelijalkaisten osalta, myös siivekkäiden piipahtelu ruokinnoilla vetää perässään petoja. Pienikokoinen varpuspöllö lienee näistä tunnetuin, mutta myös suuremmat petolinnut, kuten kanahaukka saattaa kytätä ateriaa ruokintojen tuntumassa. Luonnon luontainen kiertokulku näkyy myös talviruokinnoilla, sillä luonnossa kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta.
Teksti ja kuvat: Tuomo Seppänen
