Luonto hiljenee talviajaksi. Sananmukaisesti. Vaikka vaikuttaa siltä, ettei lumen keskellä tapahdu mitään, löytyy maastosta kuitenkin aika paljonkin elämää. Se ei vaan tule näkyviin, sillä kylmyys pakottaa talvehtivat linnut ja nisäkkäät säästötalkoisiin ja energiaa säästetään kaikin tavoin. Liikkeelle lähdetään vain vaaran uhatessa tai ravinnon hakuun.

Parhaiten talvisen luonnon tapahtumia ja äänimaailmaa pääsee seuraamaan linturuokinnalla. Kun tarjolla on energiaa tuovaa ravintoa, huomaa kuinka paljon Suomenkin olosuhteissa on talvehtivaa sakkia. Eikä talvisilla linturuokinnoilla piipahtele pelkästään talitinttejä, tai lintuja yleensä. Ruokintapaikat vetävät puoleensa myös nisäkkäitä. Oravat hakevat ruokinnoilta siemeniä ja muuta tarjottavaa omiin kätköihinsä, joita ovelat harakat ja varikset tyhjentävät seuraamalla kurren tekemisiä. Rusakot ja metsäjänikset käyvät pimeän aikaan tarkastamassa ja napsimassa suuhunsa maahan pudonneita siemeniä kuten tekevät myös ruokintapaikat asuinalueekseen ottaneet hiiret ja myyrät. Nämä puolestaan vetävät paikalle kettuja ja jopa ilveksiä sekä hiiriateriasta haaveilevia pöllöjä. Myös näätä saattaa piipahtaa linturuokinnalla ja monet rasvapötköt päätyvätkin näädän ateriaksi.

Ruokintapaikoilla voi tehdä myös havaintoja lintupopulaatioiden koosta ja kehityksestä. Allekirjoittanut on hoitanut muutamaa ruokintapaikkaa, joista toinen sijaitsee kaupungin alueella ja toinen avohakkuiden pilkkomalla maaseudulla, pienen avohakkuilta säästyneen maapalan vierellä. Kaupungissa ruokintapaikan liikenne on kohtuullisen vilkasta talitiaisten muodostaessa suurimman asiakasryhmän. Sinitiainen, käpytikka ja muutama närhi kuuluvat myös kaupunkipaikan vakiokävijöihin. Ilahduttavinta on kuitenkin punatulkkujen suuri määrä. Niitä on aina jokunen paikalla käynyt, mutta ilmeisesti menneen kesän pesintä on onnistunut, sillä näitä talven väriläiskiä paikalla vierailee toistakymmentä paria.

Maastossakin talitintti on säilyttänyt ja ehkäpä kasvattanut yksilömääräänsä, mutta ilahduttavinta on metsätiaisten hienoinen kävijämäärän kasvu. Viime vuosina taantunut hömötiainen on ainakin minun ruokinnallani yleistynyt, ja samaa voi sanoa myös sympaattisesta töyhtötiaisesta, jonka laulu elävöittää paikan äänimaailmaa. Näitä punkkareita ruokinnalla piipahtelee neljä yksilöä. Myös harvemmin paikalla nähdystä kuusitiaisesta on kasvanut päivittäinen vierailija. Liekö lähiseudun avohakkuut ajaneet nämä vanhoja metsiä suosivat lajit viimeisen vielä pystyssä seisovan metsän siimekseen vai onko populaatio kasvussa? Valitettavasti kallistun ensimmäisen vaihtoehdon puoleen toivoen, ettei metsänomistajien ahneus kaada enempää lähitienoon vanhoista kuusikoista.

Metsäruokinnan äänimaailma on monipuolinen jo mainitun töyhtötiaisen laulun lisäksi talitintin tititys ja hömötiaisen tsiitsii kuuluu olennaisena osana kuusikon reunan äänimaailmaan. Tähän kun lisätään palokärjen kuuluva paikalle tulon ilmoitus krykrykry kliiiji, harmaapäätikan vaimeampi kjyykjyykjyy, närhen usein rääkäisemä varoitus sekä varisten ja harakoiden tutut äänet, ei voida enää puhua talviluonnon äänettömyydestä.

Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen

Jaa tämä:
Kategoria: Luonto ja retkeily