Syksy antaa luonnossa liikkuville taas uusia elämyksiä. Maisemien värimaailman muutos vihreästä keltaiseen ja punaiseen on tämän vuodenajan näkyvin tunnusmerkki myös täällä eteläisessä Suomessa. Myös äänimaailma on hivenen erilainen keväällä ja kesällä kuultuun, johtuen hanhi-, joutsen- ja kurkiparvien kaakatuksesta. Tarkkaavainen kulkija havaitsee luonnossa muitakin merkkejä kasvien ja eläväisten valmistautumisessa tulevaan talveen.
Syksy on tankkaamisen aikaa. Tiaiset ja muut paikkalinnut alkavat kasaantua tutuille talviruokintapaikoille. Ohimuuttavat hanhet, joutsenet ja kurjet suorittavat ”varikkopysähdyksiä” peltoaukeilla. Näiden isokokoisempien lintujen seassa liikkuu paljon muitakin, pienempiä pohjoisen pesijöitä. Myös nelijalkaisten menossa ja ulkomuodossa nähdään syksyisin muutoksia. Ruska-aikaan on menossa karvanvaihtoviikot, kun paksumpi talviturkki vaihtuu kesäisen karvapeitteen tilalle ja luonnon yölliseen äänimaailmaan tuo bassovoittoisia sävyjä hirvieläinten kiima-aika.
Syksy on lintuharrastajille kauden toinen sesonki. Lintubongarien verkkosivut täyttyvät havainnoista ja innokkaimmat kasaantuvat tutuille eteläisen Suomen havaintopaikoille seuraamaan muuttoa. Syksyisin on mahdollista havainnoida harvemmin näillä leveysasteilla tavattavia lintulajeja. Lintujen syksyinen aktiivisuus näkyy myös muillekin kuin pelkästään lintuharrastajille. Tiaiset ja muut näillä nurkilla talvehtivat alkavat parveille tutuilla ruokintapaikoilla.
Syksy on myös aikaa, jolloin petolinnut tulevan esille pesimäseuduiltaan hyödyntämään saalislintujen parveilua ja tankkaamaan muuttomatkoja varten. Näin etelässäkin tehdään syksyisin paljon havaintoja suohaukoista ja kiertelevistä maakotkista. Jopa näillä leveysasteilla harvinaisia muuttohaukkoja on lennellyt bongarien kaukoputkien ulottuville. Luontoihmisten kannattaakin olla hereillä, sillä lintumuuton edistyessä alkaa luontokin pikkuhiljaa hiljentyä talven viettoon.
Teksti ja kuvat: Tuomo Seppänen