Kaksi vuotta kestänyt koronapandemia ei ole suinkaan vielä virallisesti ohi. Tauti on osassa Euroopan maista poistettu yleisvaarallisten tartuntatautien joukosta, mutta Suomessa päätös tästä tapahtunee aikaisintaan vasta syksyllä. Asiasta päättävät viranomaiset haluavat, ihan syystäkin, katsoa rauhassa mihin suuntaan tautitilanne kesän jälkeen kehittyy. Viruksen matkan varrelle kun on mahtunut yllätys jos toinenkin. Välillä on huokaistu helpotuksesta, kunnes taas on jouduttu ottamaan takapakkia ja kiristämään rajoitustoimia.
Ihmisten käyttäytymisessä pandemia kuitenkin tuntuu unohtuneen lähes yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen purettua maskisuosituksensa ihmisten hymyt palasivat katukuvaan. Työpaikkojen kahvihuoneissa kuuluu jälleen iloista puheensorinaa, ja ravintolat ja erilaiset tapahtumat täyttyvät ihmisistä. Muutos on ollut hätkähdyttävä, vaikka Suomessa onkin lähes koko pandemian ajan päässyt muutamia niin sanottuja sulkutiloja lukuun ottamatta melko vapaasti liikkumaan. Suurten kaupunkien ihmisvilinässä kuuluvien eri kielten sointia kuunnellessa koko maailmaa otteessaan pidellyt koronavirus tuntuu todellakin unohtuneen.
Kaiken vapauden huuman keskellä on kuitenkin muistettava, että virus on yhä keskuudessamme. Vaikka se onkin muuttunut monilta osin lievempää tautia aiheuttavaksi, saattaa se edelleen olla hyvinkin kohtalokas osalle väestöstä. Eri asiantuntijoiden mukaan virus jää kiertämään maapalloa, teki ihmiskunta mitä tahansa. Siksi meidän on opittava elämään sen kanssa. Rajoitukset eivät kuitenkaan ole enää oikea tie. Sen ovat osoittaneet ihmisten halu nauttia toistensa seurasta ja aidosta läsnäolosta ilman jatkuvasti pätkivää videoyhteyttä.
