Yhdistyksissä, järjestöissä ja seuroissa ympäri Suomen tehdään valtavasti merkityksellistä työtä, jolla edistetään kaikenikäisten ihmisten hyvinvointia. Sosiaali- ja terveysalan yhdistykset antavat mm. vertaistukea erilaisista sairauksista kärsiville ja välittävät tietoa eri keinoista ennaltaehkäistä erilaisia vaivoja. Kulttuurialan yhdistykset pitävät huolta jäsentensä henkisestä pääomasta ja hyvinvoinnista. Urheiluseurat pitävät ihmiset, erityisesti lapset ja nuoret, liikkeessä, ja auttavat omalta osaltaan ehkäisemään syrjäytymistä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Kaikille yhdistyksille yhteistä on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Yhdessä olemme enemmän.
Vaikka työtä tehdään paljon, ei se valitettavasti ole saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä ja arvostusta. Yhdistystyö on pirstaloitunutta, ja monista erilaisista yhteistyöverkostoista huolimatta varsin näkymätöntä. Monet osaavat varmasti nimetä tiettyjä valtakunnallisia järjestöjä ja niiden alla toimivia paikallisyhdistyksiä, mutta siihen se sitten monesti jääkin.
Yhdistysten tekemää ennaltaehkäisevää työtä ei aina oikein osata ajatella. Siis sitä, kuinka merkittävää, sekä yksilön hyvinvoinnin, että yhteiskunnan kannalta, työ on. Kuinka paljon yhteiskunta säästääkään siinä, että elämässään vailla suuntaa oleva nuori ei putoakaan yhteiskunnan rattailta ja vajoa masennuksen kouriin, vaan löytääkin itselleen mieluisan harrastuksen tai saa tukea mieltään painaviin asioihin ennen kuin se on liian myöhäistä? Tai että kotonaan yksin aikaa viettävä vanhus saa juttuseuraa yhdistyksen kautta välitetystä vapaaehtoisesta?
Yhdistystoiminta nojaa usein muutamien aktiivisten hartioihin ja heidän pyyteettömään vapaaehtoistyöhönsä. Vapaaehtoisetkin ovat kuitenkin vain ihmisiä, ja monella heistä on myös oma palkkatyönsä ja perheensä. On siis varsin ymmärrettävää, että aikaa ja resursseja ei välttämättä riitä kaikkeen. Siksi yhdistykset tarvitsevat myös taloudellisia resursseja ja henkilöstöä, jotta ne voivat ylläpitää tärkeää työtään. Työtä, joka muodostaa yhden hyvinvointiyhteiskuntamme tukijaloista. Ilman tätä tukijalkaa olisimme hyvin erilainen yhteiskunta. Yhteiskunta, jossa heikommat jäisivät jalkoihin ja vain vahvimmat pärjäisivät. Pitkälti vapaaehtoisvoimin pyörivän järjestökentän soisikin saavansa ansaitsemansa tuen myös sote- ym. muiden uudistusten kourissa, sillä hyvinvoivat ja kehittyvät yhdistykset ovat meidän kaikkien etu.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja.
