Jaakko! Lautanen tyhjäksi, myös ruusukaalit on syötävä. Joni! Astiat on tiskattava. Elisa! Nyt se puhelin pois ja mars ulos. Sama mantra jatkuu aikuisiällä niin töissä kuin kotonakin. Jaakko! Nyt se imuri käteen. Joni! Ne tilastot on pakko saada valmiiksi tänään. Elisa! Et voi pitää perjantai-iltapäivää vapaata.
Pakko harvoin toimii niin kuin pitäisi. Se saa monen niskavillat pystyyn ja asettautumaan puolustuskannalle kuin liikkuvaa valopilkkua vaanivan kissan konsanaan. Erityisen huonosti se toimii lasten ja nuorten kohdalla. Syitä tähän lienee monia, joista muutamia keskeisimpiä ovat vapaampi kasvatus ja omien oikeuksien parempi tiedostaminen. Millenniaalit eli 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet eivät ota käskyjä ja pakkoja vastaan yhtä hanakasti kuin vanhemmat ikäpolvet, ainakaan työelämässä. Itse myönnän kuuluvani tähän joidenkin mielestä kapinahenkiseenkin joukkoon. Ei pidä ymmärtää väärin, kyllä me pakkoa karsastavat teemme ja noudatamme työssä ja elämässä muutenkin tarvittavia ohjeita siinä missä muutkin. Olemme vain hanakampia kyseenalaistamaan suoria määräyksiä. Siksi määräykset tulisikin argumentoida aukottomasti, jotta viesti menisi perille. Tosin nykyajan työelämässä tuskin kukaan ikään katsomatta arvostaa käskyttämiseen perustuvaa johtamistapaa. Miksi siis sellaista tulisi sietää millään elämän osa-alueella?
Koronaepidemian vuoksi asetetut rajoitukset ovat olleet viime aikoina kovilla. Entistä suurempi osa kansasta on alkanut kyseenalaistamaan lähes jokaisen elämään vaikuttavia rajoituksia. Pakkokeinot toimivat pandemian alussa, mutta lähes kaksi vuotta jatkunut rajoitetaan – ei rajoitetaan -jojoliike on saanut jatkuvasti kasvavan joukon rajoituskeinojen arvostelijoita. Sinänsä sulut ovat ymmärrettäviä ja toimivat varmasti suosituksia paremmin, mutta perustelut ja toteutustavat ontuvat. Yksi räikeä esimerkki on THL:n riskitaulukko, joka arvioi koronaviruksen tartuttavuuden kannalta erilaisia riskitilanteita. Yhden pisteen eli vähäisen tartuntariskin tilanteita ovat mm. kuntosaliharrastaminen ja tulevana viikonloppuna ajankohtainen äänestäminen. Kuntosalit ja muut yksilöliikuntaan käytettävät tilat on määrätty suljettaviksi useilla eri alueilla, äänestämään taas toivotaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Samaan aikaan baarit, joiden riskipisteiksi on määritelty peräti 9, saavat olla, joskin rajoitetusti, avoinna. Varsin ristiriitaista, eikö?
Päätösten taustalla on varmasti monia eri syitä, mutta tavalliselle kansalaiselle tämä voi näyttää huonosti valmistellulta joukolta päätöksiä, joita on lupa ja suorastaan velvollisuuskin kyseenalaistaa. Eri asia sitten on, auttaako se mitään. Ainakaan lapsena kasvissosekeittolautasen tyhjäksi syömisestä ei päässyt laistamaan, ei vaikka kuinka yritti argumentoida tietään ulos tilanteesta.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
