Piispa Seppo Häkkisen mielestä selontekoa kannattaa tutkailla kriittisesti. Heinolassakin voidaan pohtia uudenlaisia ihmisten kohtaamisen ja kuulemisen keinoja. Kuva: Seppo Sirkka / Eastpress Oy.
Piispa Seppo Häkkinen toivoo myös Heinolan seurakunnan löytävän uudenlaisia kohtaamisen ja kuulemisen keinoja.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on saanut valmiiksi järjestyksessään neljännen tulevaisuusselonteon. Sen avulla haetaan siunauksen signaaleja, jotka selonteon mukaan ovat evankelis-luterilaiselle kirkolle kohtalonkysymys. Tavoitteena on saada nykyistä parempi yhteys ihmisten tavalliseen arkeen ja tukkia myös tätä kautta seurakuntien jäsenvuotoa. Tänäkin vuonna seurakuntien jäsenyyden arvioidaan jättävän noin 50.000 ihmistä.
Selonteossa kootaan kuuden teemakokonaisuuden alle ne aihepiirit, jotka tällä hetkellä näyttävät olevan ihmisille tärkeitä. Ne ovat kiteytettyinä tämänpuoleisen elämän merkityksellisyys, luonto ja hengellisyys, kokeileva hengellisyys, nykyisen elämänmuodon kestävyys, inhimillisen monimuotoisuuden hyväksyminen sekä kuunteleva ja kohtaava kirkko.
Esittelee ”työkaluja”
Selonteossa korostetaan, että sen tärkein anti ei ole antaa tyhjentävää kuvausta ajan merkeistä.
Pikemminkin se esittelee työkaluja, joilla kuka tahansa voi tunnistaa, kerätä ja arvioida tulevaisuussignaaleja lähellään. Tulevaisuuskuvien hahmottamiseen kehitettyjen työkalujen avulla ihmiset voivat kertoa elämästään ja ajatuksistaan ja keskustella niistä porukalla. Parhaimmillaan tiedonkeruu voi olla paitsi helppoa myös viihdyttävää.
Mikkelin hiippakunnan piispan Seppo Häkkisen mielestä selontekoon koottujen signaalien sisältöä on tärkeä lukea kriittisesti, sillä signaalit ovat vain yksittäisiä ääniä. Yksinomaan tässä prosessissa kerättyjen signaalien perusteella ei voida tuottaa pitkälle vietyjä johtopäätöksiä siitä, mitä kirkon pitää tehdä tai mihin varautua, korostaa Seppo Häkkinen.
– Tiedän, että Heinolassa seurakunnalla on vahvaa yhteistyötä kaupungin ja muiden toimijoiden kanssa. Kenties tulevaisuusselonteko tarjoaisi tähänkin uudenlaisia ihmisten kohtaamisten ja heidän kuulemisensa keinoja, Häkkinen toteaa.
Tulevaan varautumista
Uusi selonteko ei ole edellisten tapaan myöskään ennakointiraportti tai asiantuntijoiden artikkelikokoelma kirkon tulevaisuuden keskeisistä aiheista vaan pikemminkin tulevaisuuteen varautumisen toimintamalli. On kehitetty menetelmä, jolla tunnistetaan ajasta merkkejä, jotka vaikuttavat kirkon tulevaisuuteen. Selonteko pohjautuu ihmisten arkisten kokemusten havainnointiin ja tulkitsemiseen.
Selonteko ei keskittynyt tarkastelemaan esimerkiksi kirkon institutionaalisessa asemassa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia, digitalisaation tuomia haasteita ja mahdollisuuksia, uskonnonvapauden tulkintoja tai uskonnonopetuksen tulevaisuutta. Kaikki edellä mainitut olisivat voineet olla selonteon teemoja, mutta niihin keskitytään jo kirkon johdossa, joka luo strategioita ja skenaarioita näihin ajankohtaisiin kysymyksiin reagoimiseksi.
Lamauttavat ansat syrjään
Väestön väheneminen Mikkelin hiippakunnan alueella on asia, jolle yksikään toimija ei yksin voi tehdä mitään. Seppo-piispa toivoo aiempaa vahvempaa aluepolitiikkaa, jolla luodaan elämisen edellytyksiä myös sinne, jossa väki vähenee.
-Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, että kyse on myös turvallisuuspolitiikasta ja huoltovarmuudesta.
Kirkon erityinen tehtävä on olla ihmisten keskellä, myös ja erityisesti siellä, jossa tulevaisuudenusko tahtoo hiipua. Seurakuntien läsnäolo ja kristinuskon sanoma on toivoa luova ja välittävä.
-Laskevien trendien lamauttavaan ansaan ei pidä jäädä. Nimittäin se alkaa pian muokata ihmisten mieliä ja vaikuttaa asenteisiin sekä tulevaisuuden näkymiin. Uhkakuvien sijasta on tarpeen nähdä myös mahdollisuudet, joita alueillamme on paljon. Kyse ei ole tosiasioiden kieltämisestä vaan vahvuuksien varaan rakentamisesta, muistuttaa Seppo Häkkinen.
Teksti: Jari Niemi HU
Kuva: Seppo Sirkka / Eastpress Oy
