Aloitin vuosi sitten journalismin ja viestinnän opintoni Turun ammattikorkeakoulussa. Jo ensimmäisen vuoden aikana koulussa korostettiin mobiilijournalismin hohdokasta tulevaisuutta. Uutisjuttuja ja -lähetyksiä tehdään pitkälti jo pelkän kännykän varassa ja kuluttajat lukevat uutisensa luurien näytöiltä yhä enenemissä määrin, samalla kun paperisten sanomalehtien jakelu vähentyy.
Yleinen käsitys siitä, että etenkin nuoret valitsivat digiversion kaiken ”perinteisen” tilalle on harhaluulo. Vuosikurssini koostuu pääosin 20–26-vuotiaista nuorista aikuisista. Ehdotimme erään lehden päätoimittajalle, olisiko koulun ja lehden mahdollista tehdä jotain yhteistyötä, jotta alan opiskelijat voisivat tilata lehteä esimerkiksi alennettuun hintaan. Itse kun olen ainakin siinä käsityksessä, että opiskelijabudjettia suunnitellessa sanomalehtien kestotilaukset karsitaan ensimmäisenä pois. Päätoimittaja kiinnostui ideasta, ja ehdotti ”etenkin nuoria houkuttelevaa digiversiota”. Lähes jokainen luokassa olleista kysyi kuitenkin mahdollisuutta siihen ihan perinteiseen paperiversioon.
”Mutta kun mobiiliversio on niin kätevä!”
Entä jos ei haluakkaan vain kätevää, vaan hakeekin enemmänkin fiilistä? Vastapainetun lehden tuoksu, rapina sivua kääntäessä, ehkä vähän mustetta sormissa… Lisäksi kaikki ne muut aistihavainnot, mitä tulee perinteisen paperilehden lukuun houkuttaa ainakin itseäni enemmän kuin näprääminen ja tihrustelu pikku ruudulta. Sitä kun tulee tehtyä ihan tarpeeksi jo muutenkin. Onhan siinä ihan eri meininkikin kääntää lehden sivua fyysisesti, kuin pyyhkäistä sormella näyttöä.
Paperilehdillä on lisäksi ainutlaatuinen kyky syventää lukukokemusta. Jo pelkästään hiljentyminen käsillä pidettävän lehden äärellä tarjoaa erilaisen tyydytyksen ja rauhan hetken muuten hektisen ja mobiilitäyteisen arjen keskelle. Suosittelen kokeilemaan.
Sitä paitsi, taipuuhan perinteinen sanomalehti myös paljon paremmin esimerkiksi kärpäslätkäksi tai sytykkeeksi kuin puhelin tai padi. Siinähän sitä paljon puhuttua kiertotaloutta parhaimmillaan…
Sanomalehden päälle on ihan ok myös silloin tällöin läikyttää tilkka aamukahvia kiireessä, mutta samainen tilkka puhelimen näytölle voi olla kohtalokaskin. Paperiversion plussalista sen kun kasvaa!
Vaikka digitaaliset uutislähteet ovat tarjonneet nopean ja helposti saavutettavan tavan kuluttaa uutisia, ne ovat tuoneet mukanaan myös ongelmia. Niin lasten kuin aikuistenkin kasvavat ruutuajat, some-kuplat sekä niiden mukana tulevat muut ongelmat ovat hälyttäviä esimerkkejä siitä, miten digitaaliset alustat alkavat vaikuttaa meihin.
Uskon, että paperiset lehdet tarjoavat myös helpotusta ”uutisähkyyn” jota ainakin itse olen huomannut potevani aika-ajoin. Pari vuotta sitten kasvavat tartuntamäärät läsähtivät täysin pyytämättä ja kysymättä puhelimeni näytölle riippumatta minkä sovelluksen avasin. Nyt puhelimeni seuraa taukoamatta tilannetta Ukrainassa ja hallituksen hullunmyllyä. Uutisähky.
Kerran päivässä (jos sitäkään) ilmestyvä lehti riittää pitämään meidät kyllä kyllin ajan tasalla.
Itse ainakin toivon, että jatkossakin saan aamuisin rapistella sanomalehtien sivuja sieluni kyllyydestä niitä selaillessa ja julkaista työni tuloksia paperiin painettunakin.
Kaisu Vironen
Kirjoittaja työskenteli kesätoimittajana Heinolan Uutisissa.
