Ismo Nuotio – metalli- ja kuvataiteilija, Pikku-pirujen isä
Nimi viittaa tämän vuoden elokuussa Heinolan Harjupaviljongilla olleeseen näyttelyyn, jossa oli esillä Ismon kollaaseja. (Eikä suinkaan hänen kahteen poikaansa.)
Heinolalainen Ismo Nuotio käyttää töissään erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Töiden erikoispiirteenä on käytettyjen metalliesineiden oivaltava hyödyntäminen ja teoksiin kätkeytyvä symboliikka.
– Erityispiirteenä on kierrätysmateriaalien käyttö. Jopa vanha hokkarinterä, pullonkorkit, maatalouskoneiden osat, aterimet, kalastusvieheet, jne. ovat tulleet uusiokäyttöön. Taideteosten ohella olen suunnitellut ja valmistanut käyttöesineitä kuten metalliportteja, kynttilänjalkoja, metalliveistoksia, valaisimia ja pieniä sisustusesineitä sekä maalauksia ja muraaleja, kertoo Nuotio.
– Inspiraation lähteenä toimii parhaiten arkielämä huumorilla höystettynä sekä lisäyksellä jotain odottamatonta ”bling-blingiä” kuten Pikku-Pirujen yliprameat kehykset. Pikku-Piru -työt olen maalannut huolettomasti sekatekniikalla käyttäen siveltimiä, rättejä, muovia, yhdistänyt akryyliä, pastellia ja oil stickiä. Töihin upottamani objektit ovat mm. leluja, vaneria, mosaiikkia, tapettia, styroxia, muutamia mainitakseni. Työt tehtiin vuosina 2022–23.
Kaikki alkoi piirtämisestä
Isä oli koruseppänä Viikinniemellä ja antoi jo pienenä pojalleen innostuksen käsillä tekemiseen. Metallialan koulutuksen jälkeen ensimmäisessä työpaikassa Nuotio oppi hyviltä, vanhemmilta työkavereilta ns. kisällimeiningillä metallin työstön saloja lisää.
Noin kymmenen vuotta sitten, silloisella työnantajallaan, hän teki pari kolme pitkää työpäivää päivätyössään ja lopun ajan työsti ja suunnitteli erilaisia taideprojekteja, joita mielessä pyörii kaiken aikaa. Nuotio on kuitenkin kyseenalaistava häntä kutsuttaessa taiteilijaksi, puhuessaan taiteen tekemisestä.
– Pitäisi olla koulutettu taiteilija ennen kuin sitä sanaa voi käyttää, hän miettii. – Kuitenkin vastuu omista töistä on, ja jos joku saa niistä hyviä viboja, tunnen onnistuneeni.
– Erityisesti syksy ja talvi ovat hedelmällisiä aikoja. Aina eivät olosuhteet mahdollista metallin työstämistä, joten koska kotona on tyhjä huone, syntyi siitä ”maalausstudio”. Aina olen piirtänyt paljon ja sitä jatkoin myös omien poikieni kanssa. Vanhemman pojan, Luukaksen, kanssa pidimme yhteisnäyttelyn vuonna 2004. Hän valmistui vaatesuunnittelijaksi ja tekee lisäksi tatuointeja, kertoo Nuotio. – Nuorempi poika, Topias, valmistui sähköasentajaksi ja jatkaa käsillä tekemisen taitoja työelämässään.
Luonnos on alku ja kaiken lähtökohta, ei aina lopputulos
Idea syntyy tehdessä, eikä välttämättä tietoa lopputuloksesta ole. Näin kävi esimerkiksi tilaustyön kanssa, joka meni Ruka Peak hotellin ravintolaan.
– Metrinen Pirunpää-veistos ei ihan muistuta sitä luonnosta, josta kaikki lähti, Nuotio naureskelee.
Nuotio on ollut Heinolan Kuvataiteilijat ry:n jäsen vuodesta 2004 ja osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin Heinolassa, Lahdessa, Helsingissä ja Seinäjoella. Hänen teoksiaan on ollut myynnissä Bukowskin taidehuutokaupassa ja sähköisessä Art-Net -palvelussa. Joitakin töitä on hankittu julkisiin tiloihin tai syntymäpäivälahjoiksi. Ruotsiinkin on mennyt muutama tilaustyö, kuten ”Last dinner”, eikä sen nykyisistä vaiheista ole tarkkaa tietoa. Haasteita on töiden säilyttämisen kanssa, jotka ovat tilaa vieviä, ja tarvitsevat tilaa myös ympärilleen.
Sarjassa taisteltiin divaria ylemmäs ja nousu myös tuli
Toinen, koko elämän ajan kestänyt intohimo on jalkapallo. Jo 1980-luvulla HP-47-junnuja valmentaneena on hänellä yksi huolenaihe
– Heinolassa ei enää tehdä lapsia, Nuotio sanoo puoliksi vakavissaan. – Kato on käynyt.
Hän toimii nykyisin, pelaajauran jälkeen, seuran sarjaporrasta ylemmäs nousseen edustusjoukkueen vastuuvalmentajana ”vuosi kerrallaan”. Ikämiehissä pelataan edelleen ainakin muutaman saman ikäisen pelikaverin kanssa. Tuttuja miehiä Heinolan kaupunkikuvassa aina vaan.
Heinolan Palloilijat -47 on vuonna 1947 perustettu heinolalainen jalkapalloseura. HP-47 on pelannut jalkapalloa parhaimmillaan II-divisioonassa 1970-luvulla. Kaudella 2023 seuran miesten edustusjoukkue pelasi Etelän kutosta, sarjavoiton ansiosta ensi vuonna Etelän vitosta. Miesten joukkue perustettiin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen kaudeksi 2022.
– Vanhemmiten en ota asioita niin vakavasti. Elämä on hauskempaa, kun on mukana huumoria ja pientä velmuilua, naureskelee Nuotio ja myöntää ajattelevansa eläkepäiviä, jolloin voisi kokonaan panostaa taiteen tekemiseen ja futiksen seuraamiseen.
KUKA:
Ismo Nuotio
Ikä ja kotipaikka: vanha heinolalainen.
Ammatti: Bob the Builder.
Koulutus: Ironman, Powder Painter.
Perhe: kaksi poikaa, äiti, sisko, elämänkumppani, koira, paljon kavereita.
Motto: Tee asioita mistä pidät – One life!
Teksti ja kuvat: Jetta Kuitunen
